Järjen köyhyyttä on lähteä patikoimaan yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloihin. Mutta mitäpä muutakaan Cinque Terrellä tekisi? Olen tottunut kävelemään pitkiä matkojakin päivässä, mutta nousut tuottavat ongelmia. Tiesin ottavani tietoisen riskin, ja epäonnistuin. Kannatti silti. Vielä maksoinkin tuosta kävelyn riemusta!
Voi mitä maisemia! Ilmassa tuoksuu rosmariini ja timjami. Ja sitruunapuut! Tiedättehän, sellainen aavistuksen vahamainen ja makeahko, raikas ja lämmin, rikkaan puiseva tuoksu. Macchia yrittää vallata rinteitä, ja viini kasvaa siellä missä käsketään. Monterosson ja Vernazzan välillä ollaan kuin toisessa maailmassa. Tuntee olevansa luonnossa. Ymmärrän miksi tämä on maailmanperintökohde. Nyt ollaan korkealla, kylien sijaitessa näkymättömissä meren syleilyssä jossakin kauempana. Vaikka ihmisiä on paljon, toisinaan saa kulkea rauhallisestikin aivan yksin maisemista nauttien. Ja toisinaan joutuu väistämään tungosta hasardikapeilla poluilla.
Ajattelin ottaa itseltäni luulot pois heti alkuun ja patikoida vaikeimmasta helpompaan. Pohjoisesta etelään. Monterossosta aloittavia varoitettiin jyrkästä reitistä ja kovista nousuista, mutta ajattelin, että tästä selvitään suomalaisella sisulla. Monenmoista tallaajaa ohitti. Vanhukset vaellussauvoineen, kuin 30-lukua elävät kävelypuvuissaan, urheiluvaatteita vilahti myös paljon ohi. Joku painoi menemään myös juoksujalkaa siellä älytöntä vauhtia. Multa kysyttiin useamman toimesta, että näinkö jotakin kuuluisahkoa jalkapalloilijaa (jonka nimen olen jo unohtanut) patikkareissullani. Haluan ajatella, että se oli se juokseva hullu.
Cinque Terrellä patikoijien kannattaa ottaa vettä mukaan ja reilusti. Noissa säissä mun normaali Hydro Flaskini ei nimittäin riittänyt mihinkään. Ainakaan Monterosson ja Vernazzan välillä vesipulloa ei pystynyt täyttämään missään, ja mulla tää kostautui kovan luokan nestehukkana. Reitillä on paljon rappusia, mitkä vetivät mut ihan loppuun. Joku tönäisi mua jossakin vaiheessa, ja jalka kipeytyi siitä. Tai sitten rasituksesta. Sormet turposivat niin paljon, etteivät ne enää taipuneet. Otsa ja päänahka paloi turbaanista huolimatta. Ja ajoittaisesta pilvisyydestä. Tommi Läntinen soi tauotta siinä palaneessa päässä. Voin kertoa, että kyseessä ei ollut se euroviisuehdokaskappale.
Optimistinen tavoitteeni patikoida kaikki kylät jämähti siis ensimmäiselle etapille. Vernazzassa kiskaisin litran kuplavettä käytännössä ykkösellä, jonka jälkeen oloni normalisoitui sen verran, että pystyin syömään ja uimaan. Kävelyä ei silti uskaltanut jatkaa, vaan siirryin junailemaan loput välit.
Oma huono kunto harmittaa, sillä erityisesti Vernazzan ja Corniglian väli kannattaisi patikoida. Corniglian kylä sijaitsee ylhäällä, juna-aseman sijaitessa alhaalla. Patikoimalla saapuisi valmiiksi ylös, mutta nyt junalla tullessa jouduin painamaan satamäärin rappuja kylää kohti. Corniglia on Cinque Terreä erityisesti niille, joita turistimassat ahdistaa. Kylässä oli huomattavasti väljempää, ehkä siksi, ettei kukaan jaksa nousta niitä rappuja. Bussikin ilmeisesti kulkisi asemalta kylään, mutta en ottanut tästä vaihtoehdosta selvää.
Piipahdin Manarolassa uudelleen junalla, mutta vain kahvin verran. Houkutti käydä uudelleen uimassa, mutta olin säästellyt eteläisintä kylää eli Riomaggiorea sitä tarkoitusta varten. Sinne tieni kulkisi viimeisenä. Ehkä taas illallis- ja auringonlaskujuttuja, tai sitten vaan rentoa makoilua rantakivillä. Olin raahannut koko päivän kirjaa mukanani, ja tunsin kutsumusta vaaka-asentoon sitä lukemaan.
Riomaggioressa oli kuitenkin ruuhka-aika. Jälkikäteen vähän jopa harmittaa, etten harrasta inhorealistista dokumentointia, vaan pyrin kuvakulmilla rajaamaan muun kansan pois kuvistani. Jonotin lähemmäs kymmenen minuuttia näköalapaikalla päästäkseni ottamaan kuvan räväkänvärisestä kylästä. Ravintolat olivat joko kiinni tai varauksen päässä. En päässyt minnekään vaihtamaan uimapukuakaan, joten lähdin kotiin. Riomaggiore jätti vähän tyhjän maun suuhuni.
Cinque Terreltä löytyy sekä maksullisia että maksuttomia kävelyreittejä. Kyseessähän on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde. Minun kävelemäni reitti maksoi seitsemän euroa, ja ostin lipun suoraan reitiltä tarkistuspisteeltä, jossa kelpaa vain käteinen. Lipun voi kuitenkin tietääkseni ostaa myös ennakkoon. Reitiltä saatetaan evätä pääsy, jos jalkineet ovat liian köykäiset - flipflopeissa ei ole asiaa noille poluille.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.