Bongasin Cinque Terren ensimmäistä kertaa jostakin Weheartit-postauksesta vuoden 2010 tienoilla. Siitä lähtien viisi kylää on kutkuttanut, muttei ole aiemmin sopinut matkaohjelmaani. Italian matkani kun ovat keskittyneet aiemmin keskelle, Rooman seuduille. Italian luoteisnurkka alkoi tuntua mahdolliselta puuttuvalta palaselta reilisuunnitelmiini, ja olen ikionnellinen päästyäni vihdoin kokemaan tämän Ligurian helmen.
Cinque Terre koostuu viidestä kalastajakylästä. Tai nykyään turistikylästä. Tiedättehän, korkeita, kapeita ja värikkäitä taloja kuin puristuksissa jyrkänteen ja meren välissä. Niin kuin keksipaketteja. Eikä se upeus ole pelkästään valokuvien luomaa illuusiota, se sama värien tulva ja kesyttömän meren tuntu tervehti myös paikan päällä! Jos ajattelemme riemunkirjavuuden kuplan ulkopuolelta, ajattelemme aluetta, jonne on entisaikoina päässyt veneellä tai vaikeakulkuisia polkuja pitkin. Alueella on rakennettu kuten luonnonmuodostelma on antanut periksi - kapeasti ja vertikaalisesti. Talojen värikkyys on ollut tärkeää kalastajille, näin alueelle on ollut helpompi suunnata mereltä päin. Cinque Terre ei ole mikään kulissi instagram-kuvia varten, vaan alueeseen tulisi suhtautua kunnioituksella.
Turismin rajoittamisesta Cinque Terrelle on puhuttu aika ajoin paljonkin. En toisaalta yhtään ihmettele miksi. Ruuhkaistahan siellä oli. Autoilu ei käsittääkseni ole edes mahdollista alueella. Junayhteys kylien välillä on helppo ja nopea, ja sitä myöten tupaten täynnä. Kokonaisena Cinque Terre -päivänäni jouduin varvistamaan ja pitämään junan eteisen katosta kiinni La Spezia-Riomaggiore -välillä. Minä, 156-senttinen ihminen! Mistään maisemareitistä ei voi puhua, sillä juna kulkee enimmäkseen tunnelissa. Ne maisemat ovat sitten perillä.
Mietin, olenko osaltani luomassa ongelmaa haluamalla tuonne? Onko oikein, että turistimassat muuttavat alueen elinkeinorakenteen täysin toiseksi? Alueelle ei voi rakentaa uutta, eivätkä megahotellit maisemaan sulautuisikaan. Kaikki halukkaat eivät mahdu alueelle! Terassiviljelmät tehdään nykyään liian usein nopeasti sementillä, mikä on maanvyöryriski. Eroosiota pahentaa kurittomat kävijät, jotka eivät malta pysyä merkityillä poluilla. Harvalla on enää aikaa kalastukselle, kun pitää kestitä vieraita. Toisaalta, ehkä elinkeinorakenteen kuuluukin muuttua kysynnän mukaan. Turismin ei tarvitse olla massaturismia, vaan hidasta ja ympäristöystävällistä. Siihen pyrin itsekin aina matkaillessa.
Cinque Terren turistoituneisuudesta kertoo jo sekin, että La Spezian hostellini oli nimennyt itsensä alueen mukaan. La Spezia oli ihan passeli tukikohdaksi, sillä kuten jo yllä kerroin, junayhteys oli nopea kyläkompleksiin. Itse La Spezian parasta antia oli mielestäni hostellin baari, jossa tuli tuhottua tuopillinen jos toinenkin Janis Joplin -olutta. Suurkaupunki Milanon ja ruuhkaisen Cinque Terren jälkeen rauhoittuminen sinisen talon sisäpihalla oli tervetullutta.
Hostellin pitäjältä sain vinkkejä Runoilijoiden lahden muista kylistä, joihin aion suunnata jollakin tulevalla reissulla. Pittoreski Portovenere, vielä kalastuksesta elävä Lerici sekä roomalaisajan reliikkejä sisältävä Tinon saari ovat saavutettavissa helpoiten veneellä. Löytyisipä Lericistä vielä paleontologinen museokin. Enkä voisi poissulkea mahdollisuutta viihtyä muuallakaan Italian Rivieralla... Ikävästi tehty, olen koukussa. Liguria on aivan omanlaistansa Italiaa, mutta juuri minulle niin sopivaa. En osaa tarkemmin sanoittaa tätä tunnetta. Ehkä tämä on yksi sielunmaisemistani.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.