Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mymmeli. Näytä kaikki tekstit

8-65-200

SPOILER: vuorokauden myöhässä tapahtuva NHL-katsaus, vahingoniloa, valtavirran mielestä vääriä mielipiteitä ja vielä vähän lisää jääkiekkoa.

Keskiviikkoaamu. Herätys kahdeksi soimaan, kahvia tippumaan, sämpylätaikina palloiksi ja tulille. Joskus jääkiekko menee tasapainoisen elämän edelle. Se joukkue, mikä oli kerran, vastaan se joukkue, joka pysyy. Carolina Hurricanes vastaan Chicago Blackhawks, henkinen derby. Chicago voitti rankuilla kahdensadan maalin Sharpin ansiosta. Inhokkikapteenille miinustehoja. Parempi näin, multa loppui sympatiat vuoden 2012 draftissa Canesin vaihtaessa nimekseen Carolina Fucking Staals.

Vartin tehokkaat yöpäikkärit, ja seuraksi Världens bästa vastaan joku turha aavikkojoukkue. Nukahdin ennen kolmatta erää ja menetin ilmeisesti kaiken näkemisen arvoisen, kuten hattutempun. Nää änäriyöt tappaa mut vielä joku kerta. Puoli yhdeksältä reippaana kohti uutta päivää. Tuoretta kahvia ja epätuoretta sämpylää. Itsepä olen elinkautiseni valinnut.

Muiden pelin tilastot katseltuna kokonaisuudessaan surullinen kierros tuolla rapakon takana. Torontossa kahdesta suuresta inhokista se pitkäikäisempi voitti. Ristolainen ei saanut aikaiseksi edes aikaa. Maailman ällöttävimmän kapteenin joukkueessa kummatkin ihanat suomipojat pakkasen puolella. Kärpätön Dallas ei ole mitään. Barkoville onneksi riittävästi miinusta ja pyssy-Jesselle tehoja. Jätän tarkemmat analysoinnit toisille, tämä ei ole jääkiekkoblogi.


Äidin kanssa oli sovittu, että keskiviikkona tehdään yhdessä jotain kivaa. Olin vähän yllättynyt, kun äiti halusi mennä leffaan. Mä en ole käynyt elokuvissa vuosiin (viimeksi olen nähnyt tuoreimman Piratesin alkuperäiskielellä melkein ensi-illassa) ja varsinkin Selänne-elokuva valintana oli yllätys. Mä en ole saanut jokerihenkistä kasvatusta, eikä mulla ollut lapsena Teukka Salama-taulua Suojelusenkeli-taulun paikalla. Ehkä äiti on salaa kiinnostunut jääkiekosta, tai sitten se yrittää ymmärtää, millainen magneetti mua vetää Jaffalle ilta toisensa jälkeen. En tiedä, antoiko pätkä mammalle mitään vastauksia, mutta mä iloitsin kunnon leffamätöistä ja seurasta.

Tekonahkasta, raidasta, ylipolvensaappaista ja mustasta on helppo saada yliannostus tänä syksynä. Niitä on siis käytettävä itse ennen kuin muu maailma saa mut kyllästymään. Jaksoin myös pitkästä aikaa leikkiä kynsilakalla. Osaakohan kukaan levittää mattalakkaa tasaisesti?

Tiffanylla


Hyvää aamupalaa, huuhteluaineen tuoksuinen pyjama, vartalovoi, vieressä nukkuva kissa ja klassikkoelokuva. Näistä on loistava sunnuntaiaamu tehty.

Iida from A to Ö (part 1)

Mä ajattelin vielä tähän blogin alkumetreille vastata männäkuukausina kuulemma rasittavuuksiin asti blogeissa kiertäneeseen aakkoshaasteeseen. Menkööt esittelypostauksien kategoriaan, raapaistaan tässä Iidaa vähän pintaa syvemmältä.



Aamut. Mun mielestä paras aika päivästä on aamuviiden-kuuden aikoihin kun on jo valoisaa, mutta valtaosa ihmisistä edelleen nukkumassa ja kaikkialla on hiljaista. Harmi vaan, että oon todella aamu-uninen ihminen ja rauhalliset varhaiset aamut on liian harvinaisia

Banaani. Mä kerään aina kummastuneita katseita ihmisiltä kun kerron inhoavani banaania. Banaanin maku ja varsinkin rakenne suoraan kuoresta on jotain niin ällöttävää. Ruuanlaitossa taas voin käyttää banaania huoletta, varsinkin kananfilee marylandilaisittain ja jamaikalainen banaanikeitto maistuvat ihan tajuttoman hyvältä.

Coca-Cola. Mä oon ties kuinka kauan nyrpistellyt nenääni limppareille, mutta kerran darraisana aamuna jääkylmä kokis pelasti mun päivän. Nykyään sitä pitää olla aina dagen efterin varalle.



Dior on ollut aina mulle kiinnostavin muotitalo. Diorilta mä poimin aina kuosi- ja värivinkit uuteen kauteen, ja harvoin jätän toteuttamatta. Myös kosmetiikasta käytän eniten Diorin tuotteita.

Elokuu, loppujen lopuksi varmaan kaunein kuukausista, mä sytyn auringonpolttamalle "arizonakauneudelle" ja elokuussa se on Suomessa voimakkaimmillan. Silti pidän itseäni pisimmän päälle loppukevätihmisenä.

Freesiat. Leikkokukista valkoinen freesia on mun ylivoimainen suosikki. Yksi oksakin on näyttävä kapeassa maljakossa ja tuoksua ei voi sanoin kuvailla.



Gordon Ramsay, seksikkäin kokki, johon olen koskaan törmännyt. Oon kattonu varmaan kaikki Suomessa näytetyt ohjelmat, missä se esiintyy. Sytyn muutenkin miehille, joilla on intohimoa, Gordon sais tulla koska vaan räyhäämään mulle kun mä yritän laittaa ruokaa.

Helsinki. Ehdottomasti kiinnostavin ja monipuolisin kaupunki Suomessa, ja mun henkinen kotikaupunki. Ikävä kyllä mulla ei ole vieläkään resursseja muuttaa Helsinkiin, sitä päivää odotellessa..

Ironia. Olen hyvin ironinen ihminen, jopa kyllästymiseen asti. Kertoo sitten katkeruudesta, älykkyydestä tai loukkaamishalusta, kukin analysoikoot tyylillään. Osaan onneksi olla myös itseironinen. Enkä ole vielä tehnyt ketään näkymättömäksi.



Jokerit. Helsingin Jokerit. One life, one love, one team.

Korkokengät. Olen ehdoton korkkarityttö, vaikka jalkoihin sattuis kuinka paljon, painan silti mieluummin menemään korkokengissä. Huijaan mielelläni koroilla itselleni lisää pituutta. Lisäksi jalankokoni on 35-36, ja lähes kaikki korkkarit näyttävät hyvältä pienessä ja sirossa koossa.

Lässyttäminen. Kaikki kaverit ovat rakkaita ja kultapieniä. Jopa sellaiset ihmiset, jotka olen tuntenut vasta vartin ajan. Myös lapsille puhuessa mulla on paha tapa kyykistyä lapsen tasolle ja ottaa lepertelevä äänensävy käyttöön - jopa puhuessani 10-12-vuotiaille lapsille jotka todellakin vihaavat tollaista puhetyyliä :D Puhumattakaan kuinka pahasti lässytän kissalleni kotona.



Mymmeli. Seitsemän vuotta silkkaa rakkautta ja raapaleita. Mymmeli on mulle maailman tärkein vaikka joudutaankin välillä asumaan erossa.

Nolojen tilanteiden nainen, that's who I am. Mä möläytän asioita suustani ennenkuin ehin miettiä mitä sanon, vedän spagaatit baarissa ja yllätyshalaan takaapäin kaverikseni luulemaani satunnaista ihmistä oikean kaverin katsoessa lähistöltä silmät kuun kokoisina. Aina saa olla naama punaisena ja sukeltaa lattialle piiloon. Mulla on taipumus saattaa sellaisetkin ihmiset vajoamaan maan alle, joille ei kuulemma koskaan tapahdu mitään nolostuttavaa.