Mähän en uskonut lämmintä säätä tulevan koskaan, en ennen kuin sen näkisin. Tänään sitten näin ja koin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tyypillinen helsinkiläistuuli loisti poissaolollaan ja saatoin vihdoinkin avata kotimaan ballerinakauden. Ja koska ilma oli kuin morsian ruhtinatar Gracen häissä, päätettiin Lotan kanssa vallata terassi. Suunnattiin siitä vielä illan hämärtyessä Vapianoon syömään, koska auringon alla istuskellessa tulee helposti nälkä. Ainakin mulle!
Pieni usko ihmisyyteen palasi jälleen tänään. Elielinaukiolla korjattiin Ravintolapäivän jälkiä pois, ja kojunpitäjä antoi pyörän ja kymmenen kassin yhdistelmällä ohimatelevalle pullonkerääjämummolle ylijäänyttä ruokaa. Itkuherkkänä mulla nousi tippa silmään. Maailmassa on vielä hyväntahtoisuuttakin jäljellä, piilossa, ajoittain esiinpuskevana, jossakin.
