Farväl

Mulla on tapana lähteä Helsinkiin joskus kummallisiinkin aikoihin - kuten tänään liian aikaisella aamujunalla. Ensinnäkin siksi, koska mä en olisi kestänyt Teemu Selänteen viimeistä NHL-peliä yksin, toiseksi sain sumplittua itselleni hierojan. Jouduin katsomaan junassa yhden, erittäin pätkivän erän. Koko Suomen kattavaa 3G-verkkoa odotellessa!

Mähän en uskonut lämmintä säätä tulevan koskaan, en ennen kuin sen näkisin. Tänään sitten näin ja koin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tyypillinen helsinkiläistuuli loisti poissaolollaan ja saatoin vihdoinkin avata kotimaan ballerinakauden. Ja koska ilma oli kuin morsian ruhtinatar Gracen häissä, päätettiin Lotan kanssa vallata terassi. Suunnattiin siitä vielä illan hämärtyessä Vapianoon syömään, koska auringon alla istuskellessa tulee helposti nälkä. Ainakin mulle!

Pieni usko ihmisyyteen palasi jälleen tänään. Elielinaukiolla korjattiin Ravintolapäivän jälkiä pois, ja kojunpitäjä antoi pyörän ja kymmenen kassin yhdistelmällä ohimatelevalle pullonkerääjämummolle ylijäänyttä ruokaa. Itkuherkkänä mulla nousi tippa silmään. Maailmassa on vielä hyväntahtoisuuttakin jäljellä, piilossa, ajoittain esiinpuskevana, jossakin.

KYSY!

Kysymyspostausta on toivottu paljon viime aikoina, joten saamanne pitää! Te kysytte, minä vastaan. On varmaan sanomattakin selvää, etten vastaa ihan mihin tahansa kysymyksiin, eli yrittäkää pitää jonkunasteiset hyvän maun rajat mielessä.

Kysymykset lähetetään tämän postauksen kommenttiosioon, vastaan sitten erillisellä postauksella. Aikaa kysyä on ensi perjantaihin, 23.5. asti!

Perunahaaste

Mun faktapostauksessa ilmoittamani perunan ostamatta jättäminen herätti paljon paitsi sensuroitua vihaa, myös pyynnön tehdä ruokaa siitä välttelemästäni perunasta. Mähän pystyn ihan hyvin syömään perunaa, muut hiilihydraatit vain maistuvat mulle paremmin. Ei siis mitään syytä olla tarttumatta haasteeseen.

Koska keskiviikko alkaa koolla, se on kalapäivä. Mä tein balsamico-hunajamarinoitua lohta ja timjamilohkoperunoita. Vuohenjuustosta en ole vieläkään päässyt yli, joten se pääsi vaihteeksi osaksi salaattia. Kuvat ovat auringonlaskun värittämiä, mun ruokailu venyy usein vuorokauden viimeiselle neljännekselle.


Esitellään samassa postauksessa feta-pinaattipiirakka, jonka tein eilen kisakatsomoevääksi. Katsoin serkun kanssa näiden MM-kisojen ensimmäisen kokonaisen otteluni, aika hyvin intohimoiselta jääkiekkofanilta... Kyseinen piirakka on kotoisin niinsanotusta selkärangan reseptiarkistosta, ja tehdään aina näppituntumalla. Ikinä en ole mitannut raaka-aineita, vaan aina olen vetänyt silmät kiinni sinne päin-tyylillä. Silti piirakka onnistuu taianomaisesti joka kerta!