Es ist Herbst

Nykyään syksy on mun suosikkivuodenaika pukeutumisen suhteen. Vaatekaappi niinsanotusti murtuu ja tummuu, kun kirkkaat värit siirretään talviunille, ja kaappi täytetään murretummilla väreillä. Rakastan neuleita ja kerrospukeutumista, tummenevia värejä, nahkaa, huiveja ja mustaa, valtavasti mustaa.

Viime yönä Mymmeli ryömi pitkästä aikaa peiton alle nukkumaan, ihan kylkeen kiinni. Varma merkki siitä, että kesä on ohi. Ulkona tuoksuukin jo ihan syksylle. Vaikka merkkejä on ollut jo pidempään ilmassa, lopullinen syksyttyminen pääsi yllättämään. Vaikka koulut ovat alkaneet, on satanut melkein viikon putkeen, vaikka ilma on ollut kolea, kaikki vaikutti vain viileältä loppukesältä. Minä itse tunnen, että syksy tuli kuin Muumilaakson viidakko - yhdessä yössä.

Markkinapäivä

Ehdin viime tingassa Lahden kansainvälisille suurmarkkinoille, jotka päättyvät tänään, sunnuntaina. Mulla oli tarkoituksena käydä jo aikaisemmin kiertelemässä paikan päällä ja vinkata tapahtumasta teille lukijoillekin, mutta suunnitelmat elävät, enkä ehtinyt visiitille aikaisemmin. Toivottavasti moni löysi tuonne ihan omine nokkineen. Kiertue suuntaa vielä ensi viikolla Kuopioon, sen jälkeen Turkuun.

Teatteriaukio pullollaan kansainvälisiä kojuja. Lähinnä ruokaa - mä olin idiootti kun söin ennen markkinoille lähtöä. Enemmän ja vähemmän eksoottista maistettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Lisäksi myynnissä oli sitä normaalia torikamaa, kiinarättejä, käsitöitä ja koriste-esineitä. Niin koto-Suomesta kuin muilta mailta vierahiltakin. Kotiuduin markkinoilta ison herkkukassin kanssa - hyvästi terveellinen syöminen! Ainakin joksikin aikaa.

Koruteline

Mua on jo pidemmän aikaa tökkinyt omat sekaiset koruröykkiöni, jotka lojuvat siellä sun täällä, useimmiten jemma-nimisessä piilossa. Shoppailuinnon sijaan olen taantunut minä ite-vaiheeseen. Päätin hakea inspiraatiota Pinterestistä, ja askarrella itse jonkinlaisen säilytyshökötyksen koruilleni. Koska mun taiteellinen toteutuskyky on erittäin rajallinen, valitsin helpoimmalta näyttävän, mutta silti silmääni miellyttävän inspiraation.

Äidin luota löytyy monta tuhatta kiloa vanhaa ja tarpeetonta tavaraa, niinpä sosialisoin vanhan lautasen, kynttilänjalan ja lasinalustan, jotka näyttivät kokonsa puolesta mun visioihin sopivalta. Spraymaalejakin löytyi kymmeniä väriä. Valitsin hopeiset.

Ensin mä harjoittelin sitä spreijausta jollekin aikansa eläneelle lautaselle, ja testailin myös sävyeroja, mulla oli kolme eri hopeista spraymaalia. Kun tuntumaan oppi (mä en ole orientoitunut graffititaiteilija!), aloin maalaamaan ite telineen osia. Spreijasin noin 20 sentin päästä jatkuvalla ranneliikkeellä. Annoin muutaman minuutin kuivumisaikaa, ja spreijasin uuden kerroksen. Kynttilänjalan spreijasin kertaalleen kolmelta puolelta, jolloin kerrokset menivät vähän päällekkäin, ja lasinalusen kahdesti kummaltakin puolelta.

Annoin osien kuivua reilun vartin, ja aloin liimaamaan hökötystä kasaan. Tähän olisi ehkä vaadittu jotain kunnon liimaa, mutta mä en löytänyt kuin Erikeeperiä. Hyvin on pysynyt kasassa. Liimasin osat yhteen huonolla symmetriatajullani vähän sinnepäin.

Tolta se sitten näyttää - hyvin kotikutoiselta. Samassa syssyssä spreijasin myös vanhan kahvikupin ja liimasin sen testilautaseen - korutilaa ei koskaan voi olla liikaa! Seuraava ratkaistava asia on nimeltään järjestelykysymys.