HAM

Mä en sitten koskaan ole vinkkieni kanssa kauhean ajoissa. Kävin tänään katsomassa paljon kehutun, viimeistä viikkoa esilläolevan Ai Weiwein näyttelyn Helsingin taidemuseo HAMissa. Ja joo, tykkäsin. Ostin samalla vihdoin ja viimein kauan havittelemani Museokortin - mikäs parempi tapa tappaa tylsyys kuin museoreissu? Ei enää ikinä tylsäpäiviä!

Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija. Ja taiteilija ja aktivisti. Ai Weiwei uskaltaa luoda kriittisiä teoksia, jotka eivät miellytä Kiinan valtiota. Hän on saanut sakkoja, maastapoistumiskieltoja ja vankeusrangaistuksia, eivätkä nämä ole hiljentäneet taiteilijan protestointia. ArtReview on taannoin valinnut Ai Weiwein 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi, joten näyttely kannattaa katsastaa ihan vain nimenkin vuoksi.

Helsingin näyttelyn teemaksi taiteilija valitsi puun. Veistokset olivat vaikuttavan kokoisia, näyttelytilojen seiniä hallitsi velkakirjatapetti. Ai Weiwei uudelleenkäyttää monissa teoksissaan antiikkipuuta, jota uudistuva nyky-Kiina ei oikein pidä arvossaan. Taiteilija tuhoaa esineen käyttötarkoituksen, mutta antaa sille uuden muodon ja takaa sen pysyvyyden.

Äkkiseltään kauniilla ja viattomalla puukaapilla saattaa olla ruma tarina kerrottavana: se onkin roskakaappi, jonne kadulle jääneet lapset olivat kiivenneet kylmältä suojaan, sytyttäneet tulen ja kuolleen häkämyrkytykseen. Tragedia, jonka kiinalaishallinto yritti haudata maton alle, jonka taiteilija toi tietoisuuteen. Ai Weiwei näyttää keskisormea ruotsinlaivalle ja tanssii Gangnam Stylea. Esineet ovat ajatuksia herättäviä, merkityksellisiä, jopa hämmentäviä.

HAMin tiloissa on nyt näkyvillä myös nuoren Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely, joka päättyy sunnuntaina Ai Weiwein tavoin. Värikäs näyttely kertoo kuvitteellisesta paikasta, ehkä Ranskassa, joka ainakin selittäisi näyttelyn nimen. Karoliina Hellbergiä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi HAM-galleriassa, joka on omistettu suomalaiselle nykytaiteelle ja jossa näyttely vaihtuu aina seitsemän viikon välein.

Tänään oli päivä, jolloin harppasin mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Mä en esimerkiksi tykkää käydä yksin missään. Musta on kiusallista olla julkisilla paikoilla yksin, siellähän voi tulla vastaan vaikka joku paha ihminen, joka haluaa ilkeillä mulle... Tänään suljin silmäni kanssaihmisiltä ja poistuin yksin kotoa. Keskityin taiteeseen, en pelkäämiseen.

Ryhdyin myös toteuttamaan taidetta HAMin taidepajalla, kouluaikojen kuvistunnit kun aiheuttivat lievät traumat opettivat itseäni hyväksymään symmetriatajuttomuuteni ja taiteelliset lahjattomuuteni. Palaute ruotsinvärisestä teealusesta oli taidepajalla vain hyvää ja kannustavaa. Vaikka se oli yksinkertainen ja alakoulutasoinen... Poistuin HAMista ihmeellinen, kevyt hyvän olon tunne niskassani. Jälleen omia pelkoja haavoitettu itseään satuttamatta.

Pick up the magic of moment and work with that

Harvinaista on kahden vapaapäivän putket. Koska sellaiset napsahtivat nyt keskiviikolle ja torstaille, Johannan oli hyvä tulla vierailulle. Haluttiin ihan konkreettista tekemistä, joten käytiin aluksi Kiasmassa.

Meidän Kiasmassa käyminen oli sitten paljon muutakin kun pikavisiitti Robert Mapplethorpen muutaman riettaan seksitaulun äärellä ja paheksuen ulos. Me kierrettiin koko pytinki läpi, kerros kerrokselta. Katseltiin vartin verran ukkosta ja muuta jännittävää. Itseeni varmaan suurimman vaikutuksen teki installaatio, jossa lähes pimeässä huoneessa oli liikkuva kultainen lattia. Ei ehkä muuten, mutta kun se kultainen lattia oli niin kiva, että harkitsen jo omanikin maalaamista.

Olin jo pitkän aikaa luvannut tarjota Johannalle Suomen parasta sushia. Ikävä kyllä sitä ei saa mun keittiöstäni (jos saisi, mähän en muuta söisi!) joten oli mentävä Korjaamolle, Sushibar+wineen. Valehtelematta, en ole vielä missään muualla syönyt yhtä hyvää sushia kuin Sushibarissa. Ja mä olen sentään aika monessa paikassa sushia syönyt.

Suurena punaviinin ystävänä ymmärrän valkkareista yhtä paljon kuin kivi kiinan kielestä. Kaino toteamukseni itävaltalainen valkkari on ainakin hyvää toi pöytään maailman söpöimmän pullon. Ja maistuvaa oli myös sen sisältö. Paljonpuhuvaa on myös se, että sushin jälkeen syötiin lisää sushia. Kohtuus unohtuu usein hauskojen asioiden äärellä. Mulla on yksi sushisuosikki ylitse muiden, grillattu kampasimpukka. Sitä pitää syödä ihan joka visiitillä! Kunpa vain Sushibar kehittelisi mustekalanigirin.

Maailma on rotta

Mun alkuperäinen suunnitelma loppuviikolle oli käydä vain katsomassa Jokerit-SKA-peli, mutta Helsinkiviikonlopuilla on tapana venyä. Mä ehdin toista kuukautta jahkailla mennäkö Atomirotan levynjulkkarikeikalle vaiko ei, ja lopulta en keksinyt yhtään hyvää syytä olla menemättä. Niinpä mä venytin visiittiä perjantaille, ja suuntasin Tavastialle.

Sanalla sanoen huikean keikan jälkeenkin hengailtiin kaveriporukalla Tavastialla pilkkuun asti. Kivaa oli, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt yhtä kivaa iltaa. Jostain syystä seuraavana päivänä ei ollut enää yhtä kivaa. Niinpä mä venytin visiittiä sunnuntaille...

Markkinapäivä

Ehdin viime tingassa Lahden kansainvälisille suurmarkkinoille, jotka päättyvät tänään, sunnuntaina. Mulla oli tarkoituksena käydä jo aikaisemmin kiertelemässä paikan päällä ja vinkata tapahtumasta teille lukijoillekin, mutta suunnitelmat elävät, enkä ehtinyt visiitille aikaisemmin. Toivottavasti moni löysi tuonne ihan omine nokkineen. Kiertue suuntaa vielä ensi viikolla Kuopioon, sen jälkeen Turkuun.

Teatteriaukio pullollaan kansainvälisiä kojuja. Lähinnä ruokaa - mä olin idiootti kun söin ennen markkinoille lähtöä. Enemmän ja vähemmän eksoottista maistettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Lisäksi myynnissä oli sitä normaalia torikamaa, kiinarättejä, käsitöitä ja koriste-esineitä. Niin koto-Suomesta kuin muilta mailta vierahiltakin. Kotiuduin markkinoilta ison herkkukassin kanssa - hyvästi terveellinen syöminen! Ainakin joksikin aikaa.

Peer Gynt

Äidillä on synttärit viikonloppuna, ja mä päätin, että juhlitaan vähän etukäteen. Vein hänet tänään Kansallisoopperaan katsomaan Peer Gyntia. Arki-ilta nyt sopii meille kummallekin viikonloppua paremmin, ja samalla vältytään kaikelta kilpavarustelu-pukudraamalta. Vaikka mun mielestä on aina parempi yli- kuin alipukeutua, ajatus iltapuvun ostamisesta ja kampaaja-meikkaajakäynnistä yhtä näytöstä varten tuntuu absurdilta. Parempi mennä niillä, mitä on jo hankittu. Ikävä kyllä mun ainoat iskemättömät sukkahousut eivät olleet ohuet ja läpikuultavat, harmittelin sitä koko päivän.

Mulle ei ollut tarkalleen selvillä minkälainen spektaakkeli (alun perinhän Peer Gynt oli näytelmä) kyseessä olisi, enemmän balettia vai oopperaa? Enkä oikeastaan vieläkään tiedä, balettinahan tuota markkinoidaan. Mutta spektaakkeli on hyvin kuvaava sana. Tuskin olen aiemmin nähnyt esitystä, joka kiinnittää huomioni noinkin kokonaisvaltaisesti.

Mä olen aika rutinoitunut teatterikävijä, mutta sekä baletti että ooppera ovat mulle vieraampia kulttuurimuotoja. Kumpaankaan en ole tutustunut Suomessa, vaan ulkomailla: klassinen Taikahuilu Wienin Valtionoopperassa ja Don Quijote-baletti Pietarin Mariinski-teatterissa. Mutta vaikka omakohtaiset kokemukset ovatkin jääneet vähälle, en voi sanoa ettenkö pitäisi kummastakaan taiteenlajista. Ja koska tiedän äitini pitävän Peer Gyntistä teoksena, en keksinyt yhtään hyvää syytä jättää lippuja ostamatta.

Peer Gynt oli kaunis. Ja vaikuttava. Varmaankin kaikille tuttua, ajoittain groteskiakin tarinaa vietiin eteenpäin näyttämöllä niin tanssien, kertoen, kuin laulaenkin - soolona ja kuorona. Jos tarina ei ole tuttu, suosittelen ehdottomasti lukemaan sen etukäteen, muuten juoni jää turhankin avoimeksi. Visuaalisesti esitys oli ihan omassa luokassaan päähenkilöiden puhuvine ja tanssivine sivupersoonineen, ajoittain jopa futuristisine lavasteineen ja hiekalla peitettyine näyttämöineen. Ja tulkittavaa, sitä jäi paljon.

Käytiin syömässä ennen esitystä Korjaamon Sushibar + Winessa. En ollut aikaisemmin tajunnut, että kyseinen ketju on kansoittanut koko Helsingin. Ja että mä olen aikaisemminkin ruokaillut ketjussa, vaatimattomasti elämäni parasta sushia - kohta kaksi vuotta sitten Linnanmäellä. Oli jo aikakin ottaa uusinta.

Älä usko marsuihin

Ismo Alanko - Pornografiaa

Mä en ymmärrä, miksen osaa tehdä asioita lyhyen kaavan mukaan ja yksinkertaisesti kerralla loppuun... Kuten tänään tein tonnikalasalaattia, pakkoko se kananmuna oli pakottaa sydämen muotoon? Tai kun vaihdoin lakanoita, sänky oli pedattava hotellityyliin, silittää päiväpeittokin kuorruttaen sen Laura Ashleyn liinavaatetuoksulla ja asetella tyynyt ja torkkupeitot millintarkkaan riviin. Tai vaikka kaupoille lähtiessä, mukaan ei taatusti lähde vain se yksi asia. Myös asioiden valmiiksisaaminen on mulle poikkeuksellisen haastavaa.

Me lähdetään ihan kohta äidin kanssa Sibeliustalolle katsomaan Ismo Alankoa. Mä olen päättänyt pukeutua mekkoon, yllättävää kyllä. Värivalintakaan ei varmaan kauhean montaa yllätä. Ismo on mulle suurin verbaalinen idoli, jonka kunniaksi sekä postauksen otsikko, että biisi. Ja Johannan.

outset

Jethro Tull - We Used To Know

 Pirates of the Raumanmeri, kakkutarjoilut, jalat alta-potku faniryhmään kuulumattomalta, omalla kyydillään paikalle saapuneelta raumalaiselta, Jokerirullakkokyyti ja pleksit.

Raitapaitashokki, ilotulitus, euron jäävesi, kahden erän kooma ja 3-0. Näin ollaan saatu viimeinen liigakausi ikinä korkattua käyntiin.

Tasapainottamaan korkeampaa populaarikulttuuria, Teerenpeli ja oma isä, jonka kanssa purkaa jääkiekon aiheuttama paha mieli. Olkoonkin, että edustetaan eri joukkueita, me ollaan sentään perhettä.

Raitilla

Rauli Badding Somerjoki - Laivat

Vietettiin äidin kanssa torstai-iltaa Pesäkallion kesäteatterissa, koska Käenpesän Luukas kesäteatteri on ollut iät kaiket meidän kesäperinteemme. Jostain syystä en ollut ehtinyt vierailla Pesäkalliolla kertaakaan sen kuusivuotisen historian aikana, kunnes tänään saatiin ex tempore-idea mennä. Tehtiin samalla kesän kävijäennätys.

Esitys oli siis Raitilla - Rauli Badding, jonka suhteen mulla ei ollut sen kummempia odotuksia. Moni on kehunut, vielä useampi haukkunut lyttyyn. Mä tykkäsin todella paljon tuosta elämänmakuisesta ja kaunistelemattomasta esityksestä, joskin ystäväni sanoja lainaten, joku muinainen suomirock, on lähellä sydäntä. Baddingin muusikkouran läpikokenut äitini kyynelehti avoimesti esityksen loppupuolella keuhkoputkentulehduksien ja juoppohulluuksien vallatessa roolihahmon, mä tyydyin nieleskelemään ja katsomaan koivujen huojuntaa. Lahdessa liikkuvat, käykää ihmeessä katsomassa, jos ette ole vielä ehtineet! Esityksiä on vielä elokuun ensimmäiseen viikonloppuun.

Kesäteatteriin kuuluu pukeutua mekkoon tai vähintään hameeseen. Mulla oli päällä turkoosinpetrooli high-low-hame, korkkareita unohtamatta. En ehtinyt ottaa uusia asukuvia ennen meikkaamista, ja räpsäisin ne vielä päivän pimeimmällä hetkellä. Sori!