Kissakahvilla

Tämä blogi pitänee muuttaa virallisesti kissablogiksi. Vapaapäivän aamukahvit sai tänä torstaina juoda kissojen seurassa. Helsingin yliopistollinen eläinsairaala pystytti tälle viikolle pop up-kissakahvilan Viikin kampukselle. Pahoittelen jopa tavanomaista laaduttomampia kuvia, kahvilan valaistus ja Väinön kännykän kamera eivät olleet ihan yhteensopivia.

Kissakahvilan kalusto koostuu kuudesta yksityishenkilön omistamasta kissasta, joista iso oranssi Antonio ja pieni valkokirjava Patzmal tykkäsivät tehdä kanssani lähintä tuttavuutta. Tutustuminen tapahtui kissojen omalla ehdolla, toiset olivat hitaammin lämpenevää sorttia. Kahdelle kissoista aamuyhdeksän oli liian aikainen, ne nukkuivat korkealla ikkunalla.

Aamupalaksi yliopiston ruokalasta sai paitsi kahvia, myös vuohenjuusto-viikuna-cashewpähkinäpitsaa. Paras (ja varmaan ainoa "ulkona" syöty) alle viiden euron aamiainen aikoihin, päässee jatkoon kotikeittiössäkin.

Kissakahvila on auki vielä tämän viikon perjantain ja lauantain. Toivottavasti Helsinkiin saataisiin pian ihan pysyvä kissakahvila!

Kissansyntymäpäiväjäiset

Tänään, toukokuun toinen päivä, meillä oli kunnia juhlia Mymmelin syntymäpäiviä. Mymmeli täytti kunnioitettavat yhdeksän vuotta. Mulla oli ajatuksissa tehdä Mymmelille oikein komea, vähintään kolmikerroksinen kakku, mutta taidon- ajanpuute ajoi ostamaan kaupasta pakastekakun.

Olisin halunnut herttuatar Mymmeli von Fyffendahlille prinsessakakun, mutta ilmeisesti tänään maailmaan putkahtanut Englannin pikkuprinsessa oli tyhjentänyt pakastealtaat marsipaanikakuista. Täten meidän oli tyytyminen Daim-kakkuun. Kerkesin sentään askarrella töissä Mymmelille hienoimman syntymäpäivähatun, mitä olen koskaan tehnyt. Kyseinen hattu oli elämäni ensimmäinen syntymäpäivähatun yritelmä.

Ensi vuonna kymppi täyteen!

Glada Vappen!

Mulla on ollut ehkä paras vappupäivä aikoihin! Olen koristellut kodin pullolleen ilmapalloja, nauttinut tippaleivistä ja erilaisista simoista. Olen saanut katsoa ömmöm-kiekon avaukset ilman turhaa puusilmäfaneilua.

Minun ei ole tarvinnut meikata, saati kammata hiuksia, eikä minun ole tarvinnut ahdistua ihmismassoista vapputoreilla ja -turuilla. Minun ei ole tarvinnut vastata puhelimeen, eikä elää kiireessä.

Ja mikä parasta, olen saanut ostaa pullon lemppariskumppaa, jota mun ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Siitä riittää juhlaa koko viikonlopuksi. Lasillinen päivässä on ihan hyvä raja, varsinkin kun skumppalasit on vielä Lahdessa. Onnistuu se isommastakin.

Vappua pitäisi useamminkin uskaltaa viettää yksin.