Baari, jota ei ole olemassa

Kenties kiinnostavin yöelämäkohde reissulla oli Brnon Bar, který neexistuje. Baari, jota ei ole olemassa. Ihan täyttä lasia, kiveä ja puuta se nimestään huolimatta oli, täysin löydettävissä. 1920-luvun henkinen baari, jossa mielenkiintoisista komponenteista rakennettuja drinkkejä löytyi listalta silmänkantamattomiin. Baarissa pääsee maistamaan lempinäyttelijäänsä, suuri osa drinkeistä oli nimetty tunnettujen näyttelijöiden mukaan. Ja juomavalikoima on valtava, ikkunoita ja baaritiskiä hallitsee miljoonan pullon meri. En edes tiennyt Japanin olevan viskimaa.

Tsekkiläisittäin hintataso oli kallis, suomalaisittain täysi vitsi. Neljä-viisi euroa juomasta, joka ei ollut pelkkä halppistequila-appelsiinimehu-grenadiinimix. Itse asiassa, koko listalta ei edes löydy niitä tavallisia cosmopolitaneja ja valkovenäläisiä. Sellaisen saa toki pyytäessä, mutta baarin konsepti on tarjota mielikuvituksellisempia juomia.



Baarilla on oikean juoman löytämiseen tuollainen näppärä koordinaatistokartta, mutta tsekintaidottomana en enää muista mikä kategorioista tarkoittaa mitäkin. Ääripäätä olivat ainakin klassikot ja epätavalliset, sekä väkevät ja raikkaat. Ammattitaitoinen (ja tsekkiläiseksi poikkeuksellisen ystävällinen) henkilökunta osasi parilla tarkkaan valitulla kysymyksellä suositella muutamaa juomaa listalta. Fiksu veto, valinnanvaraa ei ollut ahdistavasti liikaa, mutta ei myöskään tullut sellainen tunne, että baarissa tuputetaan kaikille vain tiettyä juomaa.

Tsekissä savuttomat baarit ovat harvinaisempia kuin eskimo Saharassa, mutta tämä on yksi niistä. Ulkona terassilla sai todennäköisesti tupakoida, terassilla ei ehditty istuskelemaan vaikka kesäilta Brnossa olikin lämmin ja lempeä.

Bar, který neexistuje löytyy Vapaudenaukion kupeesta, osoitteesta Dvořákova 1, Brno

Architecture in Brno

Reissuilla ja retkillä kuvaan aina eniten rakennuksia. On vain helppoa harhailla päämäärättömänä siellä sun täällä, räpsien kuvia kivannäköisistä rakennuksista. Mä en arkkitehtuurista juurikaan mitään ymmärrä, tunnistan toki keskeisimmät tyylisuunnat ajoituksineen, mutta lopulta tallennan vain fiilispohjalta kaiken kauniin.

Brnossa liikuin oikeastaan vain keskustan alueella parin kilometrin säteellä. Alueilla, missä katukuvan valtasi uusklassismi, gotiikka ja renessanssi. Musta oli todella mielenkiintoista ja jotenkin vain käsittämätöntä nähdä, kuinka pahamaineiset spurgulähiötkin olivat rakentuneet niin kauniiden talojen ympärille. Ja suunnilleen joka kolmas rakennus oli kuulemma teatteri. Varhaisfunktionalistinen maailmanperintökohde Villa Tugenhat jäi lopulta näkemättä.

Villikukkia

Rakastan kaikkia kimonoita, kaftaaneita sun muita pitkiä roikkuvia härpäkkeitä. Vaikka sellaiset eivät lyhyelle ihmiselle sovi. Eivätkä myöskään tuuliselle säälle. Vaikka vaatteen yrittäisi asettaa kuvia varten kivasti, tuuli on kameraa nopeampi. Joten annoin olla. Ohut liuhake eläköön tuulen mukana.

Rakastan myös kukkakuosia, kaikissa muodoissaan. Niin ylä- kuin alaosissakin, asusteista puhumattakaan. Kauneimmillaan se on tuollaisena villeinä niittymäisinä röykkiöinä, luonnollisina murretun värisinä.

Täällä on niin lämmin, ettei muuta takkia tarvitse. Jos tuota voi edes takiksi kutsua.