Makuuhuoneen jouluilme

Makuuhuoneeseen on nyt viritetty jouluvalot ja -lakanat! Mä arkailin pitkään sesonkilakanoiden ostoa - olisihan niiden käyttö jonakin muuna aikana lähes sopimatonta. Sitten tajusin, että mulla on useita muitakin yhtä vähällä käytöllä olevia lakanoita, jokaiselle kuukaudelle vähintäänkin omansa. Kyllä siihen joukkoon vielä yhdet lakanat mahtuvat. Pettämätön logiikka, eikös vain?

Viime kaudella mulla oli jossakin Jokeripelissä hyvin lievää (mutta kuitenkin maininnan arvoista) silmäpeliä erään vastapelaajan (venäläiseksi harvinaislaatuisen komean!) kanssa. Asia tuli eilen jotenkin mutkan kautta puheeksi kaverin kanssa, ja heitin varmat faktatiedot: se pelasi TsSKAssa hyökkääjänä, ja teki maalin, jonka jälkeen en enää katsellut sitä yhtään sillä silmällä..

No, kävin eilen netistä kaikki viime kauden tseska-hyökkääjät läpi. En löytänyt. No, ehkä se ei pelannutkaan TsSKAssa. Katsoin kaikki venäläispelaajat, jotka tekivät viime kaudella maalin Jokereiden kotipelissä. En löytänyt. Todennäköisyys kyseisen pelaajan löytymiseen alkaa olla nollissa. Ehkäpä mä olenkin nähnyt vain unta.

Tän postauksen piti keskittyä pelkästään kotiin... Mites mä osaankin halutessani kääntää lähes jokaisen puheenaiheen jääkiekkoon?

Helppo ja terveellinen

Pitkinä duunipäivinä mulla riittää aikaa vain yhdelle varsinaiselle (lämpimälle) aterialle. Juu juu, säännöllinen ateriarytmi olisi tärkeää paitsi verensokerin, myös painonhallinnan kannalta, mutku mä en kerkeä enkä ole nälkäinen. Musta tuntuu omituiselta syödä jos ei ole nälkä.

Mä en koskaan ehdi ruokatrendeihin mukaan ajallaan. Lehtikaali oli it-kaali pari vuotta sitten, mutta mulla oli aavistuksen epäluuloinen suhtautuminen kaikkiin kaaleihin. Nyt se maistuu jopa ruuan pääraaka-aineena. Kun syö kotimaista ja luomua, ei tarvitse olla huolissaan kadmiumille altistumisesta, jota lehtikaali imee tehokkaasti maaperässä.

Lehtikaali on lehtivihanneksista ravintorikkain. Se on pullollaan K-, A- ja C-vitamiineja, sekä kalsiumia ja rautaa. Lehtikaali on myös proteiinirikas. Yhdistin kaksi lemppariani, fetan ja kanan lehtikaaliin ja tein niistä simppelin lämpimän salaatin. Kuvassa yritin käyttää ikkunasta tulevan luonnonvalon epätoivoisesti hyödyksi, mutta jouduin turvautumaan lisävalaistukseen. Ilta kun tulee jo lähes lounasaikaan.

KAKSI ISOA ANNOSTA:

punainen paprika

sipuli

öljyä

1/2 tl harissaa

3 isoa lehtikaalin lehteä

100 g fetaa

100 g broilerisuikaleita

puolikkaan granaattiomenan siemenet

Kuullota harissaa kuumalla pannulla öljytilkassa. Paista kana harissassa ja siirrä kulhoon odottamaan. Pilko sipuli ja paprika pieneksi silpuksi ja kuullota öljyssä pannulla. Huuhdo lehtikaali, poista keskiruoti ja pilko suupaloiksi. Lisää lehtikaalinpalat pannulle ja paista muutama minuutti. Sekoita kulhossa kanan ja murennetun fetan kanssa. Ripottele lopuksi pinnalle granaattiomenan siemenet.

Takaisin sateeseen

Tihkusateessa ja iltahämärässä kello kahden aikaan otetut rakeiset asukuvat tarkentuivat lähinnä portaikkoon. Hiukset lainehtivat, mutta olisi varmaan kannattanut sotkea meikkiäkin naamaan. Näytän lähinnä aaveelta. Ilmeen perusteella olen joko huolestunut, tai haistattelen näkymättömille vihollisille. Kuvat, jotka olisivat todennäköisesti monella muulla bloggaajalla menneet kategoriaan "epäonnistuneet." Joulukuu on hyvässä vauhdissa, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Sääkin tuntuu aivan loppulokakuulta.

Takki on ostettu kohta kaksi vuotta sitten, ja olen käyttänyt sitä alle viisi kertaa. Enää se ei mahdu edes kiinni, kuppikokoni on kasvanut kolmella noista ajoista. Joten käytetään sitä nyt vielä kun kehtaa liihottaa takki auki, tuo väri on niin kiva. Harmaa on hyvä väri.