Miami Beach is where neon goes to die

Pastellia, kaikki on pastellia. Art Decoa siellä, kultahiekkaa täällä, palmuja joka puolella. Mulla oli olo kuin aikuisten karkkimaassa. Silmien edessä avautuu iloa, värejä musiikkia ja väenpaljoutta. Omalla tavallaan niin ihana kohde täynnä yllätyksiä! Yhtäkkiä vastaan saattaa tulla mies possun kanssa, ja kulman takana aukeaa aina uusi värimaailma. Pikkukauppoja, neonvaloja, amerikkalaista. Tämä on Miami Beach.

"Peanut loves water!"

Kuuluisa South Beach oli mulle oikeastaan aikamoinen pettymys. Hirveä määrä ihmisiä, ilmassa saattoi haistaa ihosyövän. Ranta oli likainen, vedessä lillui sulassa sovussa muovipusseja, tamponeja, tyhjiä tölkkejä ja hylättyjä hattuja. Häiriintyneet kalat syöksyivät näykkimään varpaita. Korjasin rannalta pari isompaa lasinsirua, jotka kimmelsivät hiekalla, en halua tietää kuinka moni oli telonut jalkansa vastaaviin. Ei totisesti houkuttanut jäädä uimaan.

Miami Beachilla kannattaa kuljettaa passia mukanaan, jos haluaa juoda alkoholia. Joissakin paikoissa eurooppalainen ajokortti ei ollut riittävä henkilöllisyystodistus. Mulla ei tietenkään ollut passia mukana... Tai sitten niihin paikkoihin on naamaraja, jota ei vain kehdattu kertoa. Ruokapaikat ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta hinta-laatusuhde on korkeampaa kuin muualla Floridassa. Joihinkin parempiin ravintoloihin on pukukoodi, turistiravintoloissa saa vetää kolmenkympin peruspastaa vaikka pelkissä bikineissä. Molemmat koettu.

Teknisesti ottaen, Miami Beach on oma kaupunkinsa, erillään Miamista. Oikea Miami on kuulemma kuin toiselta planeetalta. Ja silti about kaikki tarkoittavat juuri Miami Beachia puhuessaan Miamin matkasta. Käytönnössä jokainen vastaantuleva vaikutti turistilta. Tai jotenkin vaan niin tavalliselta. Se huhuttu glamour puuttui, kaikki tuntui niin tavanomaiselta. Place-to-be-seenina pidetty Lincoln Road oli vain lukuisten kauppojen reunustama kävelykatu. Ocean Drive rannan reunustama tie pullollaan hotelleja, olkoonkin, että tavallista kauniimpia. Jotenkin Miami Beach jätti vähän viileäksi. Eilen oli kylmin päiväni Floridassa.

Pari kivaa floridalaista

Floridassa ei juuri pärjää ilman autoa, jos haluaa nähdä enemmän. Eivätkä ne parhaat paikat juuri koskaan satu samalle alueelle, vaan hyvää joutuu metsästämään. Pikkukaupungeissa julkinen liikenne on vitsi, eikä käsitettä kävelyetäisyys tunneta. Lähellä on lähellä, mikäli sinne hurauttaa hetkessä autolla. Kannattaa siis ehdottomasti vuokrata auto, ja kuunnella paikallisten vinkkejä. Tässä postauksessa esittelen muutaman uuden suosikkipaikan, jonne en omin nokkineni olisi ikinä hoksannut lähteä.

x

Castaways-niminen tikibaari sijaitsee Jupiterissa Love Streetin päässä ja tunnetaan myös nimellä Square Grouper. Meille suomalaisille drinkit ovat kohtuuhintaisia, ja joka ilta kuulee livemusiikkia! Mun mielestä mikä tahansa musiikki on hyvää livenä, meille esiintyi bändi nimeltä Girlfriend Material, joka otti yleisön toiveet esimerkillisesti huomioon. Kaunis baari sijaitsee joen rannalla, jota toimiva majakka valaisee. Joka puolella on palmuja, soihtuja ja valoköynnöksiä. Pöydät ovat rantahiekalla. Huhujen mukaan paikasta saa myös maistuvaa baariruokaa.

x

Palm Beachin The Society of the Four Arts tarjoaa varmasti koko Floridan kauneimmat puutarhat! Mikä harmi, että mulla ei ollut kameraa mukana. Paikassa järjestetään usein esimerkiksi konsertteja ja taidenäyttelyitä (juuri nyt aiheena Charlestonin kaupunki!), mutta paikka kannattaa nähdä jo ihan pelkästään niiden puutarhojen takia. Tarjolla niin itämaista, kasvitieteellistä kuin veistoksilla täytettyä puutarhaa.

x

Todellista lähiruokaa, paikallisia mereneläviä tarjoilee Shrimpers Stuartissa. Mä en sitten juuri mitään ruokaa rakasta niin kuin mereneläviä, joten tämä oli mulle se place to be. Me oltiin täällä syömässä isolla uudella ystäväporukalla, ja meidän illasta erityisen hyvän teki kohtelias, hyvämuistinen tarjoilija. Meillä oli pöytä ulkona laiturilla, ja kaloja sai syöttää tarjoilijan antamilla kekseillä. Näppärä systeemi, kasvata oma ruokasi!

Hiuksissa hiekkaa

Eilen vietettiin rantapäivää. Rantojahan Floridassa riittää, joten niiden suhteen voi olla hyvin kriittinen. Koska mä olen aika arka esiintymään vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla, piti valita suht hiljainen ranta, että mäkin uskaltaisin veteen mennä. Valaillakin on oikeus rantautua.

Päädyttiin North Palm Beachilla sijaitsevaan MacArthur State Parkin rantaan, jonne pääsemiseen joutuu näkemään hieman vaivaa. Rannalle pääsi kävelemällä puolisen mailia pitkän paalusillan yli toiselle puolen hiljaista, tyyntä lahtea. Laiskimmat voivat hypätä golfauton kyytiin.

MacArthur State Park on luonnonsuojelualuetta, joten alueella on tarkat säännöt kulkemisen suhteen, ja jokaisesta saapuvasta autosta peritään viiden dollarin parkkimaksu. Alueella pesii esimerkiksi merikilpikonnia, joita me emme valitettavasti bonganneet. Ujoja otuksia.

Rannalla varoitti keltainen lippu suht voimakkaista aalloista, ja violetti lippu man o' wareista, tosi vaarallisista meduusoista, joiden polttama on kuulemma uskomattoman kivulias ja saattaa johtaa jopa sydänhalvaukseen. Violetteja limanuljaskoita näkyi muutamia rannalla, ja silmät sai pitää auki koko ajan, ettei sellaisen päälle tallaisi. Meressä niitä ei tullut vastaan, ja mä sentään lilluin vedessä tuntitolkulla.

Mä tosissaan rakastan merta. MacArthur Beachin vesi oli kuin linnunmaitoa, ja aallot metrien korkuisia. En tiedä onko mulla koskaan ollut yhtä hauskaa rannalla, uida laineiden läpi yhä kauemmas ja kauemmas ulapalle. Antaen aaltojen kuljettaa takaisin rantaan niin, että välillä vatsanpohjaa nipisti. Ja usein ne aallot kostivat uhman, paiskaten matalaan rantaveteen pää edellä. Hiuksissa hiekkaa ja suussa simpukankuoria.

Florida on ihmeellinen osavaltio. Ihmiset eivät hetkahda pikkuasioista, elämä ei ole hektistä. Sää on täällä nopeasti vaihteleva ja rannallakin saimme pari sadekuuroa niskaamme. Kukaan ei tehnyt elettäkään lähteäkseen kotiin, nyt vietettiin rantapäivää. Ei kiirettä, sade menee kyllä ohi. Ja sateen jälkeen paistaa aurinko.