The Lonely Leopard

Asukuvia pilviseltä päivältä - miksi mä pidän tota laukkua joka kuvassa väärinpäin? Ja miksi mulla on silmät kiinni melkein joka kuvassa?

Mä tykkään collegepaidoista, ne on maailman mukavimmat päällä. Toi mun sininen college on niinsanottu kesäcollege, materiaali on ohuempaa kuin mun muissa collegepaidoissa. Mulla oli vastaava murretunsininen, muistaakseni Levi's-college ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja vanhoja valokuvia katsellessa heräsi kaipuu lapsuuden lempparivaatteisiin. Tosin vain valikoituihin yksilöihin, noin kymmenvuotiaana mun lempparit oli siniset, leveälahkeiset käärmeennahkahousut, joita en halua enää edes ajatella ylläni.

Leopardikenkiä lupasin taannoin käyttää paljon, mutta ne tekivät vasta nyt debyyttinsä. Tuo muuten rentoon ja yksinkertaiseen asuun sen verran särmää, etten näytä sataprosenttisesti maatiaisspurgulta. Korkkarit pelastavat aina kaiken!

Mä tykkään leopardikuosista paljon, mutta en ole tarpeeksi rohkea yhdistääkseni useampaa kuin yhtä kissaelementtiä kerralla. Siksi esimerkiksi leopardiclutch on vielä käyttämättä. Ja leopardikuoret puhelimeen. Kissanpäiviä odotellessa!

Unterwegs

Lomat on hetkeksi lomailtu, ja huomenna on aika palata arkeen. Mä vietin lomaa ihan täydestä sydämestä, äidin luona keskellä ei mitään tekemättä mitään. Käytännössä mitään, olenhan mä esimerkiksi

- nukkunut öitä riippumatossa

- polttanut reiteni auringossa

- siivonnut altaanpohjaa ja tervannut laituria

- kironnut ruisrääkkää 

- kerrannut venäjän kielioppia ja vastapainona lukenut chick lit-hömppää

- kohdannut ensi kertaa hirven maantiellä, kuin myös ajanut Mäkkärin autokaistaa

- viettänyt tuntikausia saunassa

Aivotoiminta huolellisesti ripustettuna narikkaan.

Äidillä ja mulla on tapana olla eri mieltä ihan kaikesta. Esimerkiksi lastenkasvatuksesta. Mymmeli saa olla äidin luona vapaana, ja koska Mymmeli on laiska ja arka, se ei lähde ikinä pihapiiristä mihinkään. Paitsi keskiviikkona, kun kopiteltiin äidin kanssa pihatiellä. Mymmeli tuli seuraksi siihen viereen, kunnes naapuri keksi ajaa tien läpi metsään. Kissa säikähti autoa ja meni piiloon, eikä tavoistaan poiketen näyttäytynyt, naukaissut tai muutenkaan todistanut olemassaoloaan kutsumisesta ja kissittelystä huolimatta.

Palattiin pihaan, ja mä huutelin Mymmeliä vähän väliä. Kun katinrötjäke sipsutteli luokse hetken päästä hangonkeksimäisellä ilmeellä, mä polvistun torumaan Mymmeliä sangen tuimalla äänensävylläni, kuinka ei saa mennä pois silmistä jos ei kerro missä on. Äiti naureskeli, että eihän Mymmeli ollut kuin muutaman minuutin pois, ja minä kivahdin takaisin, että siinä oli muutama minuutti liikaa. Musta tulee kuulemma ihan kamala äiti, ja lapset haluavat aina olla vain mummolassa. Mä niin muistan tämän sitten kun on lasten aika ja hoitopaikkaa tarvitaan.

Suorittaminen on ollut landeillessa vahvaa, etenkin torstai-iltana. Äiti halusi syödä mun kanssa vesimelonia pihalla, ja käski mun viedä suklaalevyn jääkaappiin, tuoda puukon ja pestä kolmikiloisen vesimelonin. Mä pistin vesimelonin jääkaappiin ja kun olin huuhtelemassa suklaalevyä, oli korkea aika herätä siihen iltaan. Tuloksetta, en sitten ymmärtänyt tuoda muuta kuin sen puukon, enkä esimerkiksi lautasta, jonka päälle vesimelonin voisi laittaa. Kun sitä ei erikseen pyydetty...

Little Spain

Vaikka olen enemmän punaviinin ystävä, olen himoinnut jo pidemmän aikaa valkoista sangriaa. Suosittelen kaikkia muitakin kokeilemaan, joita tavallinen sangria tökkii. On huomattavasti raikkaampaa! Koska sangria on kesäjuoma, piti kuitenkin odottaa oikeaa kesää. Ja koska sangria on juoma, tarvitaan kaveriksi ruokaa. Niinpä päätettiin pitää perjantaina tapasilta!

Askartelin vain muutamaa sorttia tapasta pienimuotoisiin illanistujaisiin. Eikä yksikään ollut merenelävätapasta, ei ollenkaan mun tapaista! Tarjolla oli vuohenjuustotäytteisiä paprikoita, patonkia briejuustolla ja serranokinkulla, aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustotäytteisiä kesäkurpitsarullia ja pan con tomate. Konsepti on varmasti tuttu ainakin jokaiselle Katalonianmatkaajalle: kovakuorista leipää viipaloidaan ja paahdetaan kevyesti, jonka jälkeen leivänpintaan hierotaan ensin valkosipulia, sitten tomaattia. Kuvista poissaolollaan loistaa lajitelma oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, manchego-juustoa sekä tavallista kuin paprikachorizoakin.

Iltaa tapaksen (tai kuten nimeltämainitsematon ystäväni taivuttaa: tappaan) parissa ei voida todistaa ihan putkeen menneeksi. Mun muistikortti sanoi itsensä irti kesken mässäilybakkanaalien, joten kuvia räpsittiin lopulta puhelimella lähinnä närppeistä.