Viime viikolta

Markus Krunegård - Du stör dig hårt på mig

Mun pitäis pikkuhiljaa alkaa asettamaan aivoja Venäjä-moodille. Päänsisäiset itä ja länsi ovat kuitenkin tainneet vaihtaa keskenään paikkaa. Enää kuusi päivää lähtöön ja kotona kuuluu ruotsia kellon ympäri. Katson illat Solsidania ja Spotifyssa pauhaa aina joku ruotsiradio, ajattelukin hoituu pitkälti toisella kotimaisella. Venäjästä ei vielä jälkeäkään, joku ryhtiliike pitäisi tehdä... Mutta kun toi biisi on yksi parhaimmista pitkään aikaan!

Tiistain leffaillan asukuvat. Noi korkokengät on mulle valitettavasti liian isot, ja pahoin pelkään, että ne jäivät kertakäyttökengiksi. Miksei mitään ihanaa valmisteta koossa 35 ja puoli? Tykkään mielettömästi etnisistä kuoseista, ja jos vain kokojen kanssa natsaisi, käyttäisin noita huomattavasti enemmän.


Olen itkenyt ilosta kuullessani pitkästä aikaa kuulumisia Itävallan perheeltäni ja rakkaalta ecuadorilaiselta ystävältäni. Kuinka 20-asteinen talvi on kylmä ja kuinka opiskelijalta tulevat banaanit korvista ulos. Kuinka kotona kaivataan, kuinka koirat haukkuvat. Mä olen uskomattoman ja säälittävän laiska kertomaan omista kuulumisistani, mutta onneksi jotkut ystävät pysyvät, vaikka yhteydenpito katkeilee aina välillä. Ulkomaanmatkoja suunnitteilla! Kun vain ensin näistä jo loppuun asti suunnitelluista selviäisi.

Meillä oli viime vuonna Leenan kanssa maailman huikeimmat Draft-bileet (kun Jarmo Kekäläinen tulee näkyville, juodaan Kekkuli-shotti!), mutta tänä vuonna sain jännätä yksin läpi yön. Kahvin voimalla.


Viikonloppuna ehdin paitsi syömään, myös Prideilemään. Multa on aina aiemmin mennyt kulkuepäivä ohi, joten tänä vuonna oli pakko mennä. Kävin samalla Helsinki-reissulla katsomassa Ateneumissa Tove Janssonista kertovan näyttelyn.  Enää Korkeasaari ja Linnanmäki uupuvat mun Kesähelsinkilistalta. Vielä ehtii!

Boulevard Social

Mä saatan haluta just tollaset vesilasit.

Boulevard Socialin testaaminen on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa, ja mahdollisuus avautui viimeinkin nyt lauantaina. Boulevard Socialia ei ole hypetetty ihan samaan malliin mitä Farangia ja Gaijinia, kritiikkiä olen kuullut senkin edestä. Muhun kyseinen paikka kolahti täysin, uusi lemppariravintola löydetty! Paitsi ruokansa, myös Tomi Björckin rouheankauniin sisustuksensa, sijainnin ja rennon tunnelmansa takia.

Tollasissa paikoissa on suuri houkutus haluta vähän kaikkea. Ja niin me syötiinkin. Arvottiin pitkään kahden maistelumenun väliltä, mutta päädyttiin a la carte-listaan. Mä en välttämättä olisi selvinnyt seitsemän ruokalajin illallisesta. Kuusikin riitti.

Turhan usein jälkiruoka osoittautuu jonkinasteiseksi pettymykseksi. Vaikkei se välttämättä olisi pahaa, se on vain jollakin tapaa pliisua, eikä mikään huikea happy ending aterialle. Nyt kirjaimellisesti rakastuin mun veriappelsiinipiirakkaan ja erityisesti sen päällä olevaan pehmeään marenkiin!

Tunnun varmaan takinkääntäjältä sanoessani näin melkein jokaisen ravintolapostauksen jälkeen, mutta tämä elämäni paras ravintolakokemus! Seuraavana suunnitelmissa Boulevard Socialin lounaan testaaminen, piakkoin.

Väsymys

Mä en ole osannut nukkua viime aikoina. Syynä ei ole valoisat kesäyöt, nukun kotonaoloöistäni valtaosan koristevalosarjan valossa. Eikä liika kofeiini, kahvia on juotu tällä viikolla vasta kaksi kuppia. Uni vaan ei suostu pysymään mun päässäni. Herään keskellä yötä lenkille, katsomaan jakson tai vajaan Gossip Girliä, tahi lukemaan. Sitten se uni yllättää uudestaan - hetkeksi. Mä en edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut yli kolmea tuntia kerralla.

Väsymyshän kulminoituu sitten yleiseen urpoiluun. Mä aloitin aamuni kaatamalla lasini täyteen laimentamatonta Fun Lightia, ja join siitä puolet, ennen kuin aloin kummastella makua. Olen vahvojen juomien ystävä. Maanantaina tyhjensin tiskikaapista astioita jääkaappiin. Eilen mummolassakin vein jäätelötikun jääkaappiin, ja muistin sen vasta äsken. Eipä tää vahvasti mene.

Käytiin tiistaina Johannan kanssa katsomassa Maleficent. Elokuvatuokion luulisi olevan hyvää ja rentouttavaa lääkettä väsymykseen, mutta ei mun kohdallani. Oli taas niin huonon huumorin iltapäivä. Hupi alkoi hissimatkalla kun jouduin pyytämään tuntematonta painamaan nappia puolestani. Johanna lisäsi viiteen litraan popcornmaustetta jonkin verran popcorneja, ja jo alkumainokset lupasivat erittäin pahaa. Kuten Reetun tähdittämä Piimä-mainos.

Mä olin ihan liian väsynyt katsomaan sinänsä viattoman yksinkertaista lastenelokuvaa, ja bongasin joka välistä no shit sherlock-huumoria. Kuten että vauvan syntymän jälkeen tulee ristiäiset. Ja tarinan opetus oli siinä, että jos mies tarjoaa juomaa, hänellä saattaa olla taka-ajatuksia. Kannattaa jättää juomatta. Mun, Johannan ja jokaisen kanssakatselijan onni oli siinä, että skarppaamalla osaan nauraa ääneti ja muita häiritsemättä.

Tänään yritin tehdä ulkomuistista kanakeittoa. Mikä voisi mennä pieleen, olen tehnyt sitä kymmenen kertaa aikaisemminkin... Katastrofi alkoi jo kun käytin mausteiden mittaamiseen ruokalusikkaa teelusikan sijaan. Ja yksi mausteista oli kahvi. Koska viime yön unet jäivät ajanjaksoille 22:30-0:15, 1:00-2:25 ja 3:45-6:00, ajattelin voivani nukkua vartin päikkärit sillä aikaa kun soppa kiehuu.

Alitajuisesti herätyskello oli poistunut päältä, ja keitto kiehui puolitoista tuntia liikaa. Syntyi niin hirveä soppa, että ilman maistamisia postitin sen viemärille. Itkuhan siinä pääsi, koska väsytti ja myös nälätti. Aika lohduttautua sohvannurkassa jätskipurkin ja Saksan pelin parissa. Kuolema kuittaa univelat.