Viime viikolta

Markus Krunegård - Du stör dig hårt på mig

Mun pitäis pikkuhiljaa alkaa asettamaan aivoja Venäjä-moodille. Päänsisäiset itä ja länsi ovat kuitenkin tainneet vaihtaa keskenään paikkaa. Enää kuusi päivää lähtöön ja kotona kuuluu ruotsia kellon ympäri. Katson illat Solsidania ja Spotifyssa pauhaa aina joku ruotsiradio, ajattelukin hoituu pitkälti toisella kotimaisella. Venäjästä ei vielä jälkeäkään, joku ryhtiliike pitäisi tehdä... Mutta kun toi biisi on yksi parhaimmista pitkään aikaan!

Tiistain leffaillan asukuvat. Noi korkokengät on mulle valitettavasti liian isot, ja pahoin pelkään, että ne jäivät kertakäyttökengiksi. Miksei mitään ihanaa valmisteta koossa 35 ja puoli? Tykkään mielettömästi etnisistä kuoseista, ja jos vain kokojen kanssa natsaisi, käyttäisin noita huomattavasti enemmän.


Olen itkenyt ilosta kuullessani pitkästä aikaa kuulumisia Itävallan perheeltäni ja rakkaalta ecuadorilaiselta ystävältäni. Kuinka 20-asteinen talvi on kylmä ja kuinka opiskelijalta tulevat banaanit korvista ulos. Kuinka kotona kaivataan, kuinka koirat haukkuvat. Mä olen uskomattoman ja säälittävän laiska kertomaan omista kuulumisistani, mutta onneksi jotkut ystävät pysyvät, vaikka yhteydenpito katkeilee aina välillä. Ulkomaanmatkoja suunnitteilla! Kun vain ensin näistä jo loppuun asti suunnitelluista selviäisi.

Meillä oli viime vuonna Leenan kanssa maailman huikeimmat Draft-bileet (kun Jarmo Kekäläinen tulee näkyville, juodaan Kekkuli-shotti!), mutta tänä vuonna sain jännätä yksin läpi yön. Kahvin voimalla.


Viikonloppuna ehdin paitsi syömään, myös Prideilemään. Multa on aina aiemmin mennyt kulkuepäivä ohi, joten tänä vuonna oli pakko mennä. Kävin samalla Helsinki-reissulla katsomassa Ateneumissa Tove Janssonista kertovan näyttelyn.  Enää Korkeasaari ja Linnanmäki uupuvat mun Kesähelsinkilistalta. Vielä ehtii!