Maailma on rotta

Mun alkuperäinen suunnitelma loppuviikolle oli käydä vain katsomassa Jokerit-SKA-peli, mutta Helsinkiviikonlopuilla on tapana venyä. Mä ehdin toista kuukautta jahkailla mennäkö Atomirotan levynjulkkarikeikalle vaiko ei, ja lopulta en keksinyt yhtään hyvää syytä olla menemättä. Niinpä mä venytin visiittiä perjantaille, ja suuntasin Tavastialle.

Sanalla sanoen huikean keikan jälkeenkin hengailtiin kaveriporukalla Tavastialla pilkkuun asti. Kivaa oli, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt yhtä kivaa iltaa. Jostain syystä seuraavana päivänä ei ollut enää yhtä kivaa. Niinpä mä venytin visiittiä sunnuntaille...

...and we couldn’t wait to grow up


Soda becomes vodka


Bikes become cars


Dad’s shoulders were the highest place on earth 


and mum was your hero


Your worst enemies were your siblings


The most pain you felt was when you skinned your knees


and goodbyes only meant until tomorrow?



Täytin tänään 8000 päivää. Tähän on tultu.

Disney on Instagram

Olen varmaan joskus maininnutkin pitäväni ilmiöistä. Tykkään ajan hermoilla olevasta kulttuurista, sellaisesta nykyhetkeä heijastavasta. Ajankuvasta, jota muistella nostalgialasit päässä kahdenkymmenen vuoden päästä. Puhutaan sitten valtio x:n edelläkävijäjohtajasta, somevillityksistä tai artistin fanittamiseen liittyvästä massahysteriasta, musta on hienoa olla ollut todistamassa niitä.

Italialainen ystäväni tietää tämän, ja vinkkasi minulle maannaisestaan Simona Bonafinista. Kuvittaja on tehnyt someilmiöstä someilmiön, kuvaamalla Disney-hahmojen Instagramin käyttöä. Kruununa hashtagit ja kommentit. Tee saa Liisan typoamaan.


Mua Instagramissa seuraavat tietävätkin, että olen äärimmäisen huono kyseisen palvelun kanssa. Mä olen aivan liian laiska kalastelemaan tykkäyksiä ja seuraajia viimeiseen asti hiotuilla kuvilla ja huomionhakuhashtagvyöryillä. Tai seuraamaan jotakuta vain kastematoja kuvaavaa sankaria pelkästä velvollisuudentunnosta, koska hänkin seuraa minua. Tekemään mitään ylimääräistä vain sen takia, että nyt saan kivan kuvan instaan! Tämähän on sitten kateellisen puhetta.

Perustin Instagramtilini noin kaksi ja puoli vuotta EO (ennen omppua) lähinnä ruokakuvien tallennusta varten. Edeltävän puhelimen muisti kun oli naurettavan pieni, ja halusin muistaa mitä olin syönyt ja milloin. En leikkiä oman elämäni jamieoliveria. Enkä surrut, kun värikäs ja anarkistisesti sommiteltu annos täytettyä paprikaa ei saanut yhtään tykkäystä.


Pitkälti omasta instagramkoomaisuudestani johtuen Simona Bonafinin projekti kolahti täysin! Taiteilija on kuvannut juuri ne somejulkisuudenhakuisuuden minua huvittavat piirteet, Herkules todellakin olisi #salilekasalilvika. Jään täten odottamaan proggiksen jatkoa. Mua houkuttaisi suuresti tietää millainen olisi Instagramin Pocahontas.

Kuvat: Simona Bonafini