Gruusialainen naistenyö

Meillä naisen paikka on keittiössä, koska kissaakaan ei osaa ruokaa laittaa. Tämän takia mun osuudekseni loksahti naistenpäivän(kin) myöhäinen illallinen. Kutsuvieras lupasi tuoda niin kukat, lahjan kuin viininkin, joista kaksi viimeistä pääsivät kummasti unohtumaan. Täten yökattaus nautittiin veden kanssa, ja maljakko sai tuoretta täytettä.

Reilu kymmenen vuotta vanhat venäläiset Glamour-lehdet sisältävät huikeita georgialaisia reseptejä. Näiden pohjalta tarjosin georgialaisen kahden ruokalajin sunnuntai-illallisen, reilusti suomalaistettuna. Niin juustojen kuin mausteidenkin osalta. Ja hyvältä maistui epäautenttisempanakin versiona!

Pöytään pantiin sitten lopulta hatsapuria ja tolmaa, eli eräänlaista juustopiirasta ja täytettyjä munakoisoja ja tomaatteja kastikkeessa. Ruoka näytti kuulemma joltakin vastikään löydetyltä vietnamilaiselta sammakkoeläimeltä, muttei onneksi maistunut vastaavalta. Tai mistäs sitä tietää... Mulla kävi klassiset, ja nälkä kuoli ruokaa laittaessa. Tänään uusi yritys syömisen suhteen!

It's spring!

Viikkojen loskan ja tihkusateen ja pilvipeitteen lomasta saimme tänään nähdä pitkästä aikaa auringonpilkahteluja ja kirkasta taivasta! Haaveissa siintää jo unohdettu katupöly, värikkäämpi elämä, aamukahvit torilla, hennolla nurmikolla pilkottavat kevätkukat ja kävely lempikorkkareissa ilman soranrahinaa jalkojen alla.

Kevätkuvia weheartitistä

Vapaa-aamupala

Yleensä mä herään vuorokauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta joskus on vain palkitsevaa venyttää aamua ja nukkua pitkään. Vapaapäivät ovat ihan kuin tehtyjä laiskottelulle. Silloin zen-aamujen pahin vihollinen, kiire, suorastaan loistaa poissaolollaan.

Olen jo pitkään yrittänyt opetella syömään aamiaista, mutta niin se vain unohtuu tavallisina päivinä. Se on kuulkaas ihan hirveän työlästä laskea jogurttia kuppiin ja lusikoida ääntä kohti! Puhumattakaan leivän tekemisestä. Tuon ajan kun voi kuluttaa esimerkiksi kihartamalla kiireessä puolet hiuksistaan, huomaten että aika loppui jo minuutti sitten. Sitten juostaan julkista kulkuneuvoa kiinni samalla tukkaa epämääräiselle nutturalle sitoen. Silloin miettii, että aamun hetket voisi kuluttaa viisaamminkin.

Ja silloin, kun vietetään juuri tällaista zen-aamua, aamupalakin tuntuu oleelliselta. Vaikka ei olisi rankkaa päivää jaksettavana, eikä tekisi mitään maatamullistavaa seitsemän sortin brunssia, on vain kiva syödä. Laittaa leivän päälle juuri sitä mistä pitää (avokadoa, rucolaa ja limepippuria!), laittaa kulhoon puolet jogurttia ja puolet mysliä. Ja tee, sen pitää olla lämmintä!