Flowerista

Paolo Nutini - These Streets

Asukuvia el Bornin pikkukujilta! Mulla on jalassa siniset kukkahousut, jotka olivat kuulemma ihan hirveän rumat talven ainoa alennusmyyntiostokseni. Hintaa viisi euroa joten raskin ostaa kanssaihmisiä kammottavat pöksyt. Ja noi ovat ihan luvattoman mukavat jalassa! Kuten nuo kahdeksan senttiä korkeat valkoiset avokkaat, yhtään korkeammilla ei olisi jaksanut kipitellä kujia ja kiviä pitkin koko päivää.

Samaisella reissuilla tein Barcelonan ensimmäisen ja mitä todennäköisimmin viimeisenkin ostoksen: ostin jostakin el Bornin kivijalkasisustuspuodista kitschin huipentuman, lihavan kultaisen kissapatsaan, joka oli yllättävän kevyt ja halpa ollakseen kultainen. Musta tuntuu, että mua saatettiin huijata. Mähän yleisesti ottaen inhoan kaikkia koriste-esineitä, mutta se läski kissapatsas oli niin symppis, että ei voinut vain tylysti kävellä ikkunan ohi.

Desayunos

Mä olen ollut joka aamu ihan fiiliksissä siitä, että Barcelonan kodissani on leivänpaahdin! Mä en ole syönyt paahtoleipää ikuisuuksiin, ja vuosien tauon jälkeen se maistuu joka ikinen aamu niin hyvältä! Oma keittiö on taivaanlahja, La Boqueria-kauppahallia saa kiertää harva se päivä, ja liesi on viisi kertaa nopeampi kuin kotona. Täällä mulla on oikeasti aikaa tehdä ruokaa, niin aamuin kuin illoinkin. Ja kun teen liioitellun kokoisen aamupalan, ei keskellä päivää tarvitse poiketa syömään - ellei niin tahdo.

Päivittäin teen vähintään aamupalan. Mun aamupala on koostunut ainakin siitä pyhästä paahtoleivästä ja aprikoosimarmeladista, mikäli edellispäivältä on jäänyt tähteitä, teen niistä munakkaan. Kuten kuvan valkosipuli-tomaattimurska-juustomunakas. Useimmiten lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua sekä karhunvatukoita ja hedelmiä jogurtin kanssa, mutta kuviin on vain valikoitunut äijämäisemmät aamupalat. Vielä aion uskaltaa paistaa vohveleita - jos vain saan jostain vohveliraudan käsiini.

Mennään eläintarhaan!

Mä sitten tykkään eläintarhoista. Ainakin sivistysmaiden eläintarhoista, missä eläimillä on hyvät oltavat luonnonmukaisissa aitauksissa, ja missä villieläinten suojelulla on tärkeä rooli. Niinpä Barcelonassakin oli pakko pyhittää yksi päivä eläintarhailulle.

Tänään oli ensimmäinen selkeästi huonompi päivä säällisesti. Aurinko pysyi piilossa lähes koko ajan, ja tuuli oli todella armoton. Onneksi sai olla käytännössä koko ajan liikkeessä, niin kylmä ei päässyt tunkeutumaan ihan ytimiin asti.

Viimeksi vierailin Barcelonan eläintarhassa vuonna 2010. Viidessä vuodessa tarhan alue on laajenemaan päin, hinta oli noussut vitosella ja eläinten määrä tuntui pienemmältä. Ainakin kamelit, musta pantteri, jättiläiskilpikonnat ja orangit loistivat poissaolollaan. Kulkeminen oli hankalaa, monet kulkureitit olivat tukossa muutostöiden takia ja esimerkiksi susitarhan ohi sai sahata vajaa kymmenen kertaa yhden päivän aikana.

Fiksu olisi ottanut tuonne eväät mukaan, kivoja evästyspaikkoja oli melkein joka kulmassa. Miten mahtavaa olisikaan ollut syödä kirahvien kupeessa! Koska mä en ollut fiksu, nälkäkiukku alkoi iskeä jo neljän pintaan. Ja mä kun halusin jäädä eläintarhaan koko päiväksi... Ensi kerralla paremmin varustautuen!