What's in my bag?

Varmaan jokaisessa varteenotettavassa diipadaapablogissa on joskus ollut laukun sisältöä esittelevä postaus. Mäkin päätin sen tehdä, kun sitä taannoin multa toivottiin. Mun mielestä on melko kornia, kun koko veska syynätään tarkkaan ja sieltä poistetaan kaikki nolot Tarjoustalon kuitit ja puoliksisyödyt purkat, oudot löydöt ovat mun mielestä koko postauksen suola. Mä itse laitoin puhelimeen muistutuksen tästä suuresta päivästä, enkä sensuroinut sitten mitään. Koska kello löi jo ysi, oli kuvat otettava kattolampun alla, joka antaa inhottavan keltaisen valon kuviin.



Kuvausalustassa toimivassa matossa ei sitten oikeasti ole tuollaista pissalammikon näköistä läikkää. En ymmärrä miksi kuvissa näyttää siltä, luonnonvalossa matto on tasaisen mustavalkoinen. Kait tossa kohtiin karva on ohuempaa ja lehmännahka puskee läpi. Tai sitten siellä on jotain piilotahroja.

Laukku on Rebecca Minkoffin, mulla ei ole aavistustakaan miksi tuota väriä pitäisi kutsua. Kun ei se ihan kamelikaan ole... Vaalea punaruskea? Nahka on näköjään katkennut hihnasta, korjausvinkkejä otetaan vastaan! Toi ei ole ihan sellainen tylsä, perinteisen moderni Chanel-kopio. Noi etupuolen niitit tuovat senverran särmää ettei tuota ihan luulla joksikin C-lukkoiseksi laukkuaarteeksi. Sellaiseksi laukkuaarteeksi, joka lasetetaan kunniapaikalle, josta hänellä on hyvät näköalat koko asuntoon ja joka ulkoilee vain lajitovereidensa kanssa.



Joo, nyt sen sisällön pariin. Mä en enää tykkää raahata laukussani mukana puolta elämää, ja valitettavan usein sieltä unohtuvat myös oleellisuudet, kuten puhelin, avaimet tai lompakko. Matto on näköjään myös älyttömän pölyinen, ei uskoisi että tällä viikolla viimeksi imuroin... En tiedä mistä toi 007-paperinpala on kotoisin, ehkä James Bond on käynyt mun laukulla? Myös irtokolikoiden määrä on merkittävä. Toinen kaksieurosista on joku Akseli Gallén-Kallela-teemaraha, eikä mulla ole aavistustakaan mistä vuodesta lähtien tuo vanha Viron kruunu on kulkenut muassa. Tuo iPod mahtuu joka taskuun, yhtään isompaa en edes huolisi!



Meikkituotteista mulla on mukana The Body Shopin greippi-huulivoi, kaksi huulipunaa ja Diorin viiden luomivärin paletti. Luomiväri lähinnä vain sen takia, että siinä on peili, välillä olisi hyödyllistä vilkaista miltä näyttää. Yleensä raahaan mukana myös Diorin peitepuikkoa, jonka löysin vasta reilu kuukausi sitten, ja joka on paras juttu koskaan! Myöskään huulirasvaa en jostain syystä muista ikinä laittaa, vaikka sitä käytännössä aina mukanani raahaan. Mulla on käytännössä aina huulipunaa, ei sille rasvankäytölle yksinkertaisesti ole aikaa.



Lompakko on Marc Jacobsin, ja ajaa asiansa oikein hyvin. Mä olen viime vuosina karsinut kortteja oikein urakalla, eikä mulla enää ole riesana muita etukortteja kuin Stockan. Silti välillä tuntuu että tuosta loppuu tila, todellinen tilaihme edelleen hakusessa. Who Needs Twitter-lasinalunen on rehellisesti pöllitty Kitty'sistä, jos en ihan väärin muista. Oranssit Tictacit on paras keksintö suunkuivumisen avuksi. Yksinäinen purkkapala ryppyisessä paperissaan on ryöminyt laukun pohjalla varmaan kuukauden.

Alakulmassa näkyviin Hilma-kissa-arpoihin mulla on suuri heikkous. Ei voi olla mitään sievempää kuin pieni Hilma-kissa, ja ostan noita aina välillä, vaikkei noilla edes voita ikinä mitään. Kuin sytyttäisi saunan seteleillä. No, myyntitulot menevät hyvään tarkoitukseen. Aamulla oli pientä flunssantuntua joten otin Finrexiniä mukaan. Toi menthol-eukalyptys maistuu mun mielestä pahalta, mutta kuten Muumimamma sanoo: Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa.

Haavematkakohteet (osa 1)

Postausideoita taannoin kysellessäni moni kertoi tykkäävänsä erityisen paljon matkapostauksista. Koska vanhahko kissa ja opiskeleva poikaystävä pitävät mut kuitenkin suurimman osan vuodesta ihan kotimaan pinnalla, reissut ovat aika harvinaista herkkua tässä blogissa. Eräs kommentoija antoikin hyvän idean, voisin kirjoitella matkakohteista, joihin haluaisin vielä joskus mennä.

Koska mulla näitä haavematkakohteita on enemmän kuin silakkaa parvessa, tästä saa loistavan postaussarjan. Kukaan tuskin jaksaisi lukea kerralla mun unelmakohdelistaa, lista kun on lähes boakäärmeen pituinen. Aloitetaan lyhyesti.


En ole koskaan ollut mikään Aasianmatkaaja. Kartan Thaimaan kaltaisia turistirysiä, joissa ei voi yhtään seikkailla, jossa autenttisuus on kadonnut kaupallisuuden tieltä. Mua viehättää Unescon maailmanperintökohteet, ja Hoi An Vietnamissa on yksi niistä. Perille ei pääse kovin helposti, joko bussilla pääkaupunki Hanoista (N-A-I-O-H, käytetäänpä vietnamilaisten kaupunkien nimessä vähän eri kirjaimia) n. vuorokaudessa, tai lentäen tai junaillen Da Nangiin (uutuuskirjaimina D ja G!) josta pääsee bussilla tuurilla tunnissa Hoi Aniin.

Hoi An on sympaattinen pikkukaupunki, jossa aika on pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Vanha kaupunki on kompaktin kokoinen, täynnä historiaa. Muutaman euron hintaisella vanhakaupunki-lipulla pääsee tutustumaan yhteen maamerkkiin, yhteen museoon, historiallisiin taloihin ja joko paikallisten teatteriin tai kansanmusiikkikonserttiin. Pukeutumiskoodi vanhassa kaupungissa on tiukka, paidattomia miehiä ja hihattomia naisia ei suvaita. Hoi Anissa on kuulemma myös Aasian taitavimmat räätälit, joten loman yhteydessä voisin teettää edullisesti joitakin vaatteita.


Meksiko tarjoaisi mulle paljon nähtävää! Haluaisin käydä monessa paikassa, ja viettää esimerkiksi kuukauden kiertäen ympäri maata. Pääkaupungissa sijaitseva La Caza Azul, Frida Kahlon kotitalo olisi mulle eräänlainen henkilökohtainen pyhiinvaelluspaikka. Mexico Cityn keskustori Zólaco kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja sen laidalla sijaitsevan Kansallispalatsin portaikkoon Diego Rivera maalasi Meksikon historiaa kuvaavat kohufreskonsa. Jatkuvasti kasvava Mexico City vaikuttaa kaoottiselta, mutta juuri siksi niin kiinnostavalta.

Tyynenmeren rannikolla sijaitsevasta Acapulcosta tuli 50-luvulla Amerikan filmitähtien ja yläluokan Riviera, oikea klassikkolomakohde, joka on täynnä menneen ajan glamouria. Musta olisi ihanaa vain rentoutua muutaman päivän ajan kultaisilla rannoilla. Joskin Acapulco on kolmanneksi vaarallisin kaupunki koko maailmassa kun katsotaan henkirikosten määrää, ja kuuluisa myös turistien sieppauksista. Meksikon korruptoituneella kolikolla on kääntöpuolensa.

Viitisen sataa vuotta sitten raunioitunut mayakaupunki Tulum tunnettiin aikoinaan nimellä aamunkoiton kaupunki. Mayojen kulttuuri on niin kiehtova tällaiselle esihistoriafriikille. Haluaisin kiivetä El Castillon huipulle katsomaan auringonnousua ja seurata harvinaisten bastardikilpikonnien eloa omalla suojellulla rannallaan.


Afrikkainnostus heräsi itselläni sangen myöhään, vasta lukiossa. Mutta se heräsi voimakkaasti, jokin koko mantereessa alkoi vetää minua puoleensa kuin magneetti. Ja ketäpä ei vetäisi, sieltähän me kaikki olemme nykykäsityksen valossa lähtöisin.

Afrikasta henkilökohtainen ykkönen minulle on Tansania. Tansania on maa täynnä historiaa ja ainutlaatuista luontoa - näistä molemmista minä tykkään! Loppupelissä mulla on vain kaksi must-asiaa Tansaniassa: nähdä lempieläimiäni kirahveja luonnossa, ja syödä Sansibarilla pweza wa nazia, kookosmaidossa keitettyä mustekalaa.

On Tansaniassa paljon muutakin kuin nuo kaksi henkilökohtaista unelmaa. Kansallispuistoja on lukuisia, ja niissä elää muitakin kiehtovia eläimiä kuin kirahveja. Afrikan korkein vuori Kilimanjaro on sen verran helppokulkuinen, että uskoisin pystyväni kiipeämään sen huipulle. Songo Mnaran ja Kilwa Kisiwanin satamakaupunkien rauniot kiinnostavat myös raunioista kiinnostunutta ihmistä.

Tansaniahaavetta vastaan sotii Väinö, joka on asunut Tansaniassa joitakin vuosia sitten, eikä sinne enää halua palata. Väinö on kokenut kilimanjarot, safarit ja sansibarit, eikä niitä kuulemma halua toistamiseen nähdä. Onneksi esimerkiksi Olympia järjestää kivoilta kuulostavia safarimatkoja, joihin kuuluu myös muutama päivä Sansibarilla.

Kuvat: we♥it

Makuuhuoneen jouluilme

Makuuhuoneeseen on nyt viritetty jouluvalot ja -lakanat! Mä arkailin pitkään sesonkilakanoiden ostoa - olisihan niiden käyttö jonakin muuna aikana lähes sopimatonta. Sitten tajusin, että mulla on useita muitakin yhtä vähällä käytöllä olevia lakanoita, jokaiselle kuukaudelle vähintäänkin omansa. Kyllä siihen joukkoon vielä yhdet lakanat mahtuvat. Pettämätön logiikka, eikös vain?



Viime kaudella mulla oli jossakin Jokeripelissä hyvin lievää (mutta kuitenkin maininnan arvoista) silmäpeliä erään vastapelaajan (venäläiseksi harvinaislaatuisen komean!) kanssa. Asia tuli eilen jotenkin mutkan kautta puheeksi kaverin kanssa, ja heitin varmat faktatiedot: se pelasi TsSKAssa hyökkääjänä, ja teki maalin, jonka jälkeen en enää katsellut sitä yhtään sillä silmällä..

No, kävin eilen netistä kaikki viime kauden tseska-hyökkääjät läpi. En löytänyt. No, ehkä se ei pelannutkaan TsSKAssa. Katsoin kaikki venäläispelaajat, jotka tekivät viime kaudella maalin Jokereiden kotipelissä. En löytänyt. Todennäköisyys kyseisen pelaajan löytymiseen alkaa olla nollissa. Ehkäpä mä olenkin nähnyt vain unta.

Tän postauksen piti keskittyä pelkästään kotiin... Mites mä osaankin halutessani kääntää lähes jokaisen puheenaiheen jääkiekkoon?