What's in my bag?

Varmaan jokaisessa varteenotettavassa diipadaapablogissa on joskus ollut laukun sisältöä esittelevä postaus. Mäkin päätin sen tehdä, kun sitä taannoin multa toivottiin. Mun mielestä on melko kornia, kun koko veska syynätään tarkkaan ja sieltä poistetaan kaikki nolot Tarjoustalon kuitit ja puoliksisyödyt purkat, oudot löydöt ovat mun mielestä koko postauksen suola. Mä itse laitoin puhelimeen muistutuksen tästä suuresta päivästä, enkä sensuroinut sitten mitään. Koska kello löi jo ysi, oli kuvat otettava kattolampun alla, joka antaa inhottavan keltaisen valon kuviin.

Kuvausalustassa toimivassa matossa ei sitten oikeasti ole tuollaista pissalammikon näköistä läikkää. En ymmärrä miksi kuvissa näyttää siltä, luonnonvalossa matto on tasaisen mustavalkoinen. Kait tossa kohtiin karva on ohuempaa ja lehmännahka puskee läpi. Tai sitten siellä on jotain piilotahroja.

Laukku on Rebecca Minkoffin, mulla ei ole aavistustakaan miksi tuota väriä pitäisi kutsua. Kun ei se ihan kamelikaan ole... Vaalea punaruskea? Nahka on näköjään katkennut hihnasta, korjausvinkkejä otetaan vastaan! Toi ei ole ihan sellainen tylsä, perinteisen moderni Chanel-kopio. Noi etupuolen niitit tuovat senverran särmää ettei tuota ihan luulla joksikin C-lukkoiseksi laukkuaarteeksi. Sellaiseksi laukkuaarteeksi, joka lasetetaan kunniapaikalle, josta hänellä on hyvät näköalat koko asuntoon ja joka ulkoilee vain lajitovereidensa kanssa.

Joo, nyt sen sisällön pariin. Mä en enää tykkää raahata laukussani mukana puolta elämää, ja valitettavan usein sieltä unohtuvat myös oleellisuudet, kuten puhelin, avaimet tai lompakko. Matto on näköjään myös älyttömän pölyinen, ei uskoisi että tällä viikolla viimeksi imuroin... En tiedä mistä toi 007-paperinpala on kotoisin, ehkä James Bond on käynyt mun laukulla? Myös irtokolikoiden määrä on merkittävä. Toinen kaksieurosista on joku Akseli Gallén-Kallela-teemaraha, eikä mulla ole aavistustakaan mistä vuodesta lähtien tuo vanha Viron kruunu on kulkenut muassa. Tuo iPod mahtuu joka taskuun, yhtään isompaa en edes huolisi!

Meikkituotteista mulla on mukana The Body Shopin greippi-huulivoi, kaksi huulipunaa ja Diorin viiden luomivärin paletti. Luomiväri lähinnä vain sen takia, että siinä on peili, välillä olisi hyödyllistä vilkaista miltä näyttää. Yleensä raahaan mukana myös Diorin peitepuikkoa, jonka löysin vasta reilu kuukausi sitten, ja joka on paras juttu koskaan! Myöskään huulirasvaa en jostain syystä muista ikinä laittaa, vaikka sitä käytännössä aina mukanani raahaan. Mulla on käytännössä aina huulipunaa, ei sille rasvankäytölle yksinkertaisesti ole aikaa.

Lompakko on Marc Jacobsin, ja ajaa asiansa oikein hyvin. Mä olen viime vuosina karsinut kortteja oikein urakalla, eikä mulla enää ole riesana muita etukortteja kuin Stockan. Silti välillä tuntuu että tuosta loppuu tila, todellinen tilaihme edelleen hakusessa. Who Needs Twitter-lasinalunen on rehellisesti pöllitty Kitty'sistä, jos en ihan väärin muista. Oranssit Tictacit on paras keksintö suunkuivumisen avuksi. Yksinäinen purkkapala ryppyisessä paperissaan on ryöminyt laukun pohjalla varmaan kuukauden.

Alakulmassa näkyviin Hilma-kissa-arpoihin mulla on suuri heikkous. Ei voi olla mitään sievempää kuin pieni Hilma-kissa, ja ostan noita aina välillä, vaikkei noilla edes voita ikinä mitään. Kuin sytyttäisi saunan seteleillä. No, myyntitulot menevät hyvään tarkoitukseen. Aamulla oli pientä flunssantuntua joten otin Finrexiniä mukaan. Toi menthol-eukalyptys maistuu mun mielestä pahalta, mutta kuten Muumimamma sanoo: Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa.