Haavematkakohteet (osa 1)

Postausideoita taannoin kysellessäni moni kertoi tykkäävänsä erityisen paljon matkapostauksista. Koska vanhahko kissa ja opiskeleva poikaystävä pitävät mut kuitenkin suurimman osan vuodesta ihan kotimaan pinnalla, reissut ovat aika harvinaista herkkua tässä blogissa. Eräs kommentoija antoikin hyvän idean, voisin kirjoitella matkakohteista, joihin haluaisin vielä joskus mennä.

Koska mulla näitä haavematkakohteita on enemmän kuin silakkaa parvessa, tästä saa loistavan postaussarjan. Kukaan tuskin jaksaisi lukea kerralla mun unelmakohdelistaa, lista kun on lähes boakäärmeen pituinen. Aloitetaan lyhyesti.

En ole koskaan ollut mikään Aasianmatkaaja. Kartan Thaimaan kaltaisia turistirysiä, joissa ei voi yhtään seikkailla, jossa autenttisuus on kadonnut kaupallisuuden tieltä. Mua viehättää Unescon maailmanperintökohteet, ja Hoi An Vietnamissa on yksi niistä. Perille ei pääse kovin helposti, joko bussilla pääkaupunki Hanoista (N-A-I-O-H, käytetäänpä vietnamilaisten kaupunkien nimessä vähän eri kirjaimia) n. vuorokaudessa, tai lentäen tai junaillen Da Nangiin (uutuuskirjaimina D ja G!) josta pääsee bussilla tuurilla tunnissa Hoi Aniin.

Hoi An on sympaattinen pikkukaupunki, jossa aika on pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Vanha kaupunki on kompaktin kokoinen, täynnä historiaa. Muutaman euron hintaisella vanhakaupunki-lipulla pääsee tutustumaan yhteen maamerkkiin, yhteen museoon, historiallisiin taloihin ja joko paikallisten teatteriin tai kansanmusiikkikonserttiin. Pukeutumiskoodi vanhassa kaupungissa on tiukka, paidattomia miehiä ja hihattomia naisia ei suvaita. Hoi Anissa on kuulemma myös Aasian taitavimmat räätälit, joten loman yhteydessä voisin teettää edullisesti joitakin vaatteita.

Meksiko tarjoaisi mulle paljon nähtävää! Haluaisin käydä monessa paikassa, ja viettää esimerkiksi kuukauden kiertäen ympäri maata. Pääkaupungissa sijaitseva La Caza Azul, Frida Kahlon kotitalo olisi mulle eräänlainen henkilökohtainen pyhiinvaelluspaikka. Mexico Cityn keskustori Zólaco kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja sen laidalla sijaitsevan Kansallispalatsin portaikkoon Diego Rivera maalasi Meksikon historiaa kuvaavat kohufreskonsa. Jatkuvasti kasvava Mexico City vaikuttaa kaoottiselta, mutta juuri siksi niin kiinnostavalta.

Tyynenmeren rannikolla sijaitsevasta Acapulcosta tuli 50-luvulla Amerikan filmitähtien ja yläluokan Riviera, oikea klassikkolomakohde, joka on täynnä menneen ajan glamouria. Musta olisi ihanaa vain rentoutua muutaman päivän ajan kultaisilla rannoilla. Joskin Acapulco on kolmanneksi vaarallisin kaupunki koko maailmassa kun katsotaan henkirikosten määrää, ja kuuluisa myös turistien sieppauksista. Meksikon korruptoituneella kolikolla on kääntöpuolensa.

Viitisen sataa vuotta sitten raunioitunut mayakaupunki Tulum tunnettiin aikoinaan nimellä aamunkoiton kaupunki. Mayojen kulttuuri on niin kiehtova tällaiselle esihistoriafriikille. Haluaisin kiivetä El Castillon huipulle katsomaan auringonnousua ja seurata harvinaisten bastardikilpikonnien eloa omalla suojellulla rannallaan.

Afrikkainnostus heräsi itselläni sangen myöhään, vasta lukiossa. Mutta se heräsi voimakkaasti, jokin koko mantereessa alkoi vetää minua puoleensa kuin magneetti. Ja ketäpä ei vetäisi, sieltähän me kaikki olemme nykykäsityksen valossa lähtöisin.

Afrikasta henkilökohtainen ykkönen minulle on Tansania. Tansania on maa täynnä historiaa ja ainutlaatuista luontoa - näistä molemmista minä tykkään! Loppupelissä mulla on vain kaksi must-asiaa Tansaniassa: nähdä lempieläimiäni kirahveja luonnossa, ja syödä Sansibarilla pweza wa nazia, kookosmaidossa keitettyä mustekalaa.

On Tansaniassa paljon muutakin kuin nuo kaksi henkilökohtaista unelmaa. Kansallispuistoja on lukuisia, ja niissä elää muitakin kiehtovia eläimiä kuin kirahveja. Afrikan korkein vuori Kilimanjaro on sen verran helppokulkuinen, että uskoisin pystyväni kiipeämään sen huipulle. Songo Mnaran ja Kilwa Kisiwanin satamakaupunkien rauniot kiinnostavat myös raunioista kiinnostunutta ihmistä.

Tansaniahaavetta vastaan sotii Väinö, joka on asunut Tansaniassa joitakin vuosia sitten, eikä sinne enää halua palata. Väinö on kokenut kilimanjarot, safarit ja sansibarit, eikä niitä kuulemma halua toistamiseen nähdä. Onneksi esimerkiksi Olympia järjestää kivoilta kuulostavia safarimatkoja, joihin kuuluu myös muutama päivä Sansibarilla.

Kuvat: we♥it