Sushintai

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Tai ainakin tekosyy unohtaa velvollisuudet. Mä olen viettänyt tänään vapaapäivää kirjaimellisesti vapaana naisena. Kävin hierojalla ja katsoin viikon Salkkarit. Salkkarit on kyllä tapa, huume ja rutiini, josta en pääse eroon ohjelman elinaikana. Vaikken suunnittelekaan päiviäni ohjelma-aikataulujen mukaan tai kulje Helsingin katuja KIITOS 19:30-20:00-paidassa, moni ennakkoluuloinen on sanonut että olisit muuten ihan kivamutkusalkkarit... Onko yksi tv-sarja oikeasti nyt niin paha?

Lempiruoka kruunaa lempipäivän. Vaan sunnuntai sumensi ajattelun, tai sitten en vain tajunnut, että Sushibar+wine ei ole sunnuntaisin auki. Piti keksiä korvaava idea, koska sushia oli saatava! Päädyin tilaamaan Konnichiwasta, sieltä saisi mustekalasushia ja mä rakastan mustekalaa! Vaikka sushi ylsi vain ihan ok-arvosanaan, oli kiva kokemus tilata välillä muualtakin kuin kantaravintolasta.

Sain kummitädiltä joululahjaksi noita kuvassakin näkyviä viinilaseja, mitkä on kuvitettu Rosina Wachtmeisterin ihanilla kissoilla! Rosina Wachtmeister on yksi suurimmista nykytaiteilijasuosikeistani, rakastan selkeästi tunnistettavaa tyyliä, elämäniloista jälkeä ja noita värejä. Vielä jonakin päivänä mä ostan itselleni originellin kissataulun.

Seuraavaksi vuorossa hemmotteluilta kotispassa ja änärin tähdistöottelu. Nukahdin viime yönä kesken pelaajaesittelyn, ehdin kuulla kyllä suuret buuaukset Kanelle. Harmittaa vähän, että Larkinin nopeusennätys jäi näkemättä. Suunnittelin vähän askartelevani nachopellin sirkuseväiksi, makumatka Japanista Meksikoon yhdessä päivässä! Valkkariakin vielä on.

Interior crush

Mä haluan, mä tarvitsen...

Olen tyylitön sisustaja. Ehkä tylsäkin. Sen voi allekirjoittaa jokainen joka on käynyt meillä. Kotona on uutta ja vanhaa, enimmäkseen vanhaa. Tykkään esineistä, joilla on tarina kerrottavana. Rakastan kaappia, joka toimi 50-luvulla mummon tv-tasona, ja 1800-luvun venäläistä puurasiaa. Teen mielelläni myös paljon itse. Koti ei noudata mitään tiettyä tyyliä, eikä mikään ole tiptop. Eikä varsinkaan yhtenäistä, antiikkia siellä, vintagea täällä, ikeaa siellä täällä. Mulle enemmän on enemmän. Vaan eihän sekametelisoppa ole sisustustyyli.

Nyt sitten joku kolahti, kovaa ja kalisten. Folklore. Rakastan värejä kodissa, sopimattomiakin sellaisia. Miksen voisi yhdistää punaista ja keltaista? Miksen voisi viettää kaikkia päiviäni virkaten? Torkkupeittoja, tyynyjä ja raheja... Siinä ei ole mitään väärää, jos parikymppisen ihmisen kodista huokuu mummolafiilis.

Vaan raaskisinko uhrata sinisen vintagepinnatuolini ja maalata sen täyteen kukkia? Siinäpä kysymys.


Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän päivän loppuun asti.
Kuvat: Pinterest 

Elämäni farkut

Koin juuri vastustamattoman halun juosta Zaraan ja ostaa tuon kuvissa näkyvän asukokonaisuuden. Kokonaan. Harvoinpa näin käy, vaan tuossa on kaikki kohdallaan! Rakastan kuinka farkkujen väri toistuu parissa graafisen paidan raidassa, ja keltainen on väri joka lupaa kevättä. Pystyraita ei ainakaan levennä! Olen myös ikionnellinen, jos nuo kapeat vyöt palaavat! Kunhan päivät tästä lämpenee, voisi asuun yhdistää kevätkaduille vyönvärisen mokkableiserin... Ja ennen kaikkea noi farkut, täydelliset farkut!

Farkut on mulle vähän meh. Sellainen housuvalinta, johon päätyy kiireessä, tai jos ei ole mitään ideaa mitä laittaisi ylle. Siniset farkut ja valkoinen t-paita, mikään ei mene pieleen. Vaan kun joka toinen ihminen tulee kadulla vastaan farkut jalassa, haluan taistella massaa vastaan ja hiihdellä hameessa ja kukkasukkahousuissa.

Joskus olin farkkutyttö. Kaapit pursusivat Acnea, Dieseliä ja Tiger of Swedeniä, jopa sitä kammoksuttua Miss Sixtyä. Vaatebudjetti supistui, ja jalkaan jäi Leet, Cheap Mondayt ja Dr. Denimit. Aina liian pitkillä lahkeilla. Sitten ne pakattiin vintin unholaan, farkut vaihtuivat hameisiin, mekkoihin ja muihin housuihin.

Vaan jospa sitä tänä keväänä yrittäisi jälleen rakastua farkkuihin. Ja rohkaistua leikkaamaan ne liian pitkät lahkeet, jos en ole niitä viiteen-kymmeneen vuoteen myynyt, en tule myymään koskaan. Voin vain nipsaista vanhat farkut tylysti katki, sen kummemmin kääntelemättä ja siistimättä. Revityt ja viillellyt farkut ovat jo totaalisen out, mutta lahkeet saavat vielä hapsottaa.