Niin pitkään tämä blogi on pysynyt hiljaa.
Olenko unohtanut? Olenko lopettanut? Olenko kadonnut?
En.
Lähes rutiiniton elämä (joissakin tapauksissa tunnetaan myös nimellä kongenitaalinen laiskuus) tekee aikaansaamisesta vaikeaa. Kun pitää ensiksi postaustaukoa pari päivää, kynnys postaamiseen kasvaa kasvamistaan. Tuntuu, että uuden postauksen pitäisi olla jotakin käänteentekevää ja simohienoa. Koska resurssit eivät aina riitä käänteentekeviin simohienoihin postauksiin, on helpompi jättää postaamatta, kuin postata turhaa roskaa. Kierre on syntynyt. Ja uskokaa tai älkää, minä, Suomen noloimmaksi bloggaajaksikin tituleerattu sketsihahmo, olen tuntenut paineita bloggaamisesta. Bloggaamatta jättämisestä. Vaikka mä olen aina luvannut blogata pelkästään itseäni varten.
Vaan miten olen viettänyt nämä vajaa kolme kuukautta käytännössä kokonaan sosiaalisen median ulkosyrjällä?
Mä olen sairastellut. Huomasin eräänä päivänä, että töissä ei ole enää kiva käydä. Olen kokenut burn outin vain muutaman yliopistoviikon jälkeen. Itkin, kun kuulin laulun rinnakkaismaailmasta. Vahingossa mokasin itselleni jälleen harmaita hiuksia. Olen viettänyt unettomia öitä, kokenut spontaaneja krapuloita, seissyt lähtevien junien laiturilla väärässä ajassa ja seurassa. Olen istunut Hietaniemen rantavahdin tuolissa pimeällä myrskytuulen puhaltaessa hiekkaa hiuksiin ja meriveden kyyneleitä poskille, ja kokenut itseni koko maailman kuninkaaksi.
Olen löytänyt uudelleen elämänilon.
Ja sen elämänilon ylläpitoon kuuluu bloggaaminen.
Kannattais varmaan miettiä omaa somekäyttäytymistä ym ja olla huolissaan omasta maineestaan. Sä todellakin olet säälittävä ja nolo.
VastaaPoistaMikä mun "somekäyttäytymisessä" on säälittävää ja noloa? Mä olen vain oma pöljä itseni, ehkä se sitten on noloa.
PoistaHei anonyymi ankeuttaja, kyllä mä lähtisin siitä että sä olet nolo! Kuinka säälittävää tulla tänne haukkumaan :D ! Älä lue blogia jos ei nappaa! Hyvänen aika!
PoistaSellaista se on välillä elämä, mutta kiva kuulla susta :) Tsemppiä. <3 Itselläkin tuli tänä syksynä otettua vähän liikaa lautaselle, ja burnout alkoi kolkutella jo ykkösperiodin aikana...
VastaaPoistaKiitos tsempeistä :)
PoistaMulle tuli jotenkin shokkina se kuinka nopeasti aika kulkee yliopistossa. Fuksiviikko meni yhdessä hujauksessa, ja kun luentojen ja tenttien lisäksi olisi kaikkea muutakin oheistoimintaa... Mun tapauksessa ahneella oli surkea loppu.
Kiva, kun palasit :) Tykkään sun jutuista.
VastaaPoistaIhana kuulla :)
PoistaMiksi muuten sulla lukee tossa kuvan yläpuolella Helsinki vaikka asut Vantaalla? On kuitenkin oma kaupunkinsa vaikka naapurissa onkin Helsinki.
VastaaPoistaMä kyllä asun ihan Helsingissä, mutta olen käynyt jo vuosia töissä eräässä vantaalaisessa lähiössä. Moni olettaa että mä olen paikallinen, oikeasti olen ihan hukassa kun joku kysyy missä on kukkakauppaa ja apteekkia :D
PoistaNo mitäs vittua, sähän olet kaunis ja ihanan aito ihminen! Löysin sun blogin tässä aamun hämärillä pikkutunneilla seikkaillessani blogimaailman syövereissä, ja täytyy sanoa, että tykkään sun blogista! En tajua, että miksi porukka lynkkaa sua anonyymisti niin paljon, ja miksi ihmeessä sua väitetään rumaksi? Oot mun mielestä paaljon kauniimpi kuin sellaiset muoviset "täydelliset" barbi-ihmiset, joita löytyy viisitoista tusinasta. Oot myös rohkee kun uskallat avata melko henkilökohtaisiakin ajatuksia tänne julkisesti. Keep on blogging <3
VastaaPoistaAnonyymisti on helppo loukata toista, mutta anonyymien loukkaukset on myös yhtä helppo jättää huomiotta. Anonyymi on kasvotonta massaa. Paljon pahempi on jos joku tulee esimerkiksi snapchatissa antamaan ei-niin kivaa palautetta omilla kasvoillaan. Tosi kiva kuulla että sinä tykkäät blogista, mä kirjoittelen kyllä kun iskee kirjoittamisen tarve.
PoistaJes, oot takas!
VastaaPoistaNiin olen :)
PoistaSun paluu teki mut iloiseksi :)
VastaaPoistaKiitos ^^
Poista