Antiikin Kreikka ei ole tarustoltaan kaikkein tasa-arvoisin. Tänään julkaisemani instagrampäivityksen vanavedessä jäin pohtimaan Medusa-myyttiä tarkemmin.
Hesiodos kertoo Theogoniassa Medusan olevan Forkuksen ja Keton, primäärijumalten tytär ja yksi Gorgo-sisaruksista, Stheinon ja Euryalen ohella. Gorgot olivat terävähampaisia hirviönaisia, joiden hiusten virkaa ajoivat myrkkykäärmeet. Se, joka katsoi gorgoa silmiin, muuttui kiveksi.
Useissa myyteissä Medusan kohtaloksi koitui testosteronia tihkuva puolijumalallinen Perseus, itsensä Zeusin poika. Saaren kuningas halusi päästä vikittelemään Perseuksen äitiä, joten Perseus piti lähettää jollakin tekosyyllä pois. Hän keksi vaatia hevosia lahjaksi. Perseus ei tunnetusti ollut hevosmiehiä, joten kuninkaalle kelpasi korvaukseksi gorgon pää. Medusa, toisin kuin sisarensa oli kuolevainen, eli pään irroittaminen olisi täysin mahdollista.
Gorgojen löytäminen oli hankalaa, jolloin jumalat puuttuivat asioihin lahjoittaen erinäisiä apuvälineitä. Athene esimerkiksi lahjoitti peilin lailla heijastavan kilven, jotta Perseus voisi katsella gorgoja kivettymättä itse. Perseus otti jumalallisesta vihjeestä vaarin, ja suuntasi länteen kultaisten omenoiden saarelle. Perseus löysi nukkuvat gorgot tarkkailemalla maailmaa kilven heijastuksesta. Yhdellä liikkeellä hän katkaisi Medusan kaulan, josta pomppasi esille jättiläinen nimeltä Khrysaor sekä siivekäs Pegasos-hevonen, Poseidonin jälkeläiset. Perseuksen irroittama Medusan pää annettiin lopulta Athenelle, joka kiinnitti sen kilpeensä.
Ovidiuksen Muodonmuutoksissa Medusa kuvataan alkujaan kuvankauniina kultakutrina. Merenjumala Poseidon viehättyi näistä hiuksista niin paljon, että raiskasi Medusan Athenen temppelissä. Athene raivostui tästä häpäisystä ja kosti Medusalle muuttaen tämän viettelevät hiukset myrkkykäärmeiksi ja kasvot niin karmeiksi, että jokainen, jonka kanssa hänen katseensa kohtasi, muuttui kiveksi. Sankarillinen Perseuskin komppasi että kyllä tämä oli ihan oikea rangaistus Medusalle. Tämä Ovidiuksen tallentama runo lienee se tunnetuin näkemys Medusasta.
Fundamentalistisesti luettuna kuulostaa aika epäreilulta. Nainen raiskataan, häntä syytetään tapahtuneesta, muutetaan kostona rumilukseksi ja sitten vielä joku sankari tulee ja teloittaa nukkuvan, puolustuskyvyttömän. Raiskaaja pääsee kuin koira veräjästä. Vastaavat tarinat eivät ole tavattomia antiikin patriarkaalisessa maailmassa. Jumalat raiskailivat ristiin rastiin muita olentoja, eivätkä mahdolliset rangaistukset olleet mainittavia.
Hieman vähemmän patriarkaalisessa nykymaailmassa on tilaa ajatusleikeille. Entä jos Athene naisten välisen solidaarisuuden nimissä tekikin uhrille palveluksen? Muodonmuutoksen ansiosta miehet eivät enää päässeet satuttamaan häntä. Sen sijaan hän pääsisi nyt myös kostamaan katseellaan. Jos kirous ei olekaan rangaistus, vaan lahja?
Ihan jo etymologisestikin tarkasteltuna, "μέδουσᾰ", medusa, on aktiivin partisiipin preesensin feminiinimuoto antiikin kreikan μέδω-verbistä (medo, suojella). Täten Medusan voisi tönkösti kääntää "naispuolinen, joka suojelee." Athene kiinnitti Medusan pään kilpeensä suojellakseen itseään. Näin naiset tukevat naisia.
Kuvat Medusa-aiheisista veistoksista Kööpenhaminan Glyptoteket-museosta viime kuulta.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.