Juuri viime kuussa pääsin kehumasta kuinka vuorokausiajattelun romukoppaan herättäminen on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Olen huomannut kuluneen viikon aikana meneväni orjallisesti nukkumaan alkuillasta kuuden ja kahdeksan välillä, herätäkseni aamuyöstä kahden-neljän maissa. Omituiset kellonajat, mutta elänpähän ainakin jossakin rytmissä.
Jos vuorokausinäkymä vaikuttaa hullunkuriselta niin vaikuttaa tämä vuodenaikanäkymäkin. Jo muutamana viime aamuna olen herännyt lumi-infernoon. Keitin lauantaina riisipuuroakin. Lapsi sisälläni haluaisi mennä NYT tekemään lumienkeleitä ja -ukkeleita. Aikuinen sisälläni päivittelee muiden lailla säätilaa. Polvivammainen fyysinen preesensini liukastui eilen aamulla kuistilla sisäistä lastansa vapauttaessaan. Jäi lumileikit haaveeksi.
Mulle on tyypillistä addiktoitua johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen. Nyt vuorossa on Kallen mätitahna. Olen vetänyt tuubillisen Kallen mätitahnaa tän ja eilisen päivän aikana. Esimerkiksi karjalanpiirakan päällä tuoreen valkosipulin kera. Mikä ihme mua vaivaa? Toinen tyypillinen tapa on haluta sitä, mitä ei voi saada. Nyt se on osterit, kaipuun vesi nousee silmiin ajatellessani osterin harmonisen merellistä makua. Pari viikkoa sitten kinusin kampasimpukoita, ja kun poikaystäväni lopulta suurella vaivalla löysi pakasteversion, niiden kohtalo oli hautautua pakastimen pohjalle. Sori, meni jo se mieliteko.
Muistin juuri, että pakastimessa on myös jäätelöä. Kohta ei enää ole.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.