Hetken elin keskellä Skamia

Vietin tänään viitisen tuntia museossa. Kuulin italialaisilta, että Kansallismuseon läpi koluamisessa menee melkein kolme tuntia. Vahingossa pistin paremmaksi. Oli jännittävää etsiä esineitä, joita omistan tai joita perheeni omistaa. Huomasin eläneeni vuosikausia keskellä huomaamatontakin pohjoismaista designia! Opin erään taannoisen kirpparilöytöni olevan 1700-luvun lopun Meissen-kuppi - tai sen jäljitelmä.

Pyörin yläkerrassa kuin väkkärä Muncheja etsiessäni, keskittymiskykyni herpaantui vastaan tulevien Harald Sohlbergin maisemien, yllätys-Monetin, Erik Werenskiöldin kansankuvausten sekä jonkin useissa persoonissa toistuvan sukunimen myötä (jonka olen jo ehtinyt unohtaa).

Tunnit museossa uuvuttivat minut. Sain päivän aikana jostakin pakkomielteen thairuuasta, joten kotimatkallani vaelsin etsimään jotakin lähellä sijaitsevaa, avoinna olevaa paikkaa. En ehkä osannut lukea osotteita oikein, löysin purettavan talon sekä rakennuksen, jonka julkisivussa ei ollut viitettäkään thairavintolan olemassa olosta. Siksakkasin näiden pisteiden välillä hetken löytämättä ristin sielua, jolta voisi kysyä apua. Väsytti, nälkäkiukutti ja palelsi. Ilmassa oli tihkusadetta, enkä tietenkään ollut pitänyt sateenvarjoa tarpeellisena hankintana Norjan kaltaiseen maahan.

Akkukin loppui puhelimesta, kun viimeisinä sanoinani kivahdin poikaystävälle en todellakaan huoli mitään sushia!!! - höpsö kun yritti ratkaista nälkäkiukkua ehdottelemalla jotakin muuta paikkaa. Kaikki aasialainen ruokahan on samanlaista.Närkästyneenä lähdin väistelemään lätäköitä Frognerin hämärille niljaisten lehtien peittämille kaduille. Sade yltyi.

Bislett Kebab House -ketju on kummitellut alitajunnassani pitkin viikkoa, ja lähiympäristön ollessa vieras, sinne oli helppo suunnistaa ilman teknologiaa. Tripadvisorissa murskahaukut saanut paikka oli kutsuva lämmöltään, ja vettä tippuvana palelevana väsykasana pidin tätä ravintolaa hetken vuoden parhaimpana päätöksenä.

Alitajunnan aaveillekin selvisi syy, paikka on tuttu Skamista! Jonas ja Isak hakivat Bislettistä kebabit ja menivät syömään niitä puistoon, jossa Isak tunnusti homoutensa. Tunnelmassa on nyt ehkä jotain samaa, vaikkei minulla ole ollut kenellekään mitään tärkeää tunnustettavaa. Tulin hetki sitten suihkusta, ja voin jo paremmin. Sateen ropina kuulostaa rauhoittavalta. Vegaanikebab sylissä on hyvä taata iltarauha.

Ei kommentteja

Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!

Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.