Yritin tänä aamuna jättää Hampurin alkuperäisiä suunnitelmiani aikaisemmin. Interrailin ihana vapaus, siitä vaan täppäämään uutta junaa sovelluksesta. Mulla on varattu hotelli ja kylpyamme Göteborgista, jonne haluan päästä mahdollisimman aikaisin. Ehtisin valoisan aikaan Skansen Kronanin linnoitukselle, kierrellä kaupungilla ennen ravintola-illallistani, ja rentoutua kunnolla ennen tiukkaa opintoviikkoa Oslossa. Auringonnousun tahtiin nousin junani kanssa kohti pohjoista. Kunnes sitten juna päätti pysähtyä Altonalle, sinne jäätiin. Ulos junasta kaikki heti. Muuta kerrottavaa ei ole.
Hampurin Altonan asema on ankea pääteasema. On kylmää ja koleaa. Katos suojaa tihkusateelta, koska ainakaan vielä ei tuule. Mikään ei ole auki, eikä minkäänlaisia sisätiloja ole saatavilla. Etsin lähtevien junien infotaulun. Myöhässä, myöhässä, peruttu, myöhässä, peruttu. Tanskaanmenevät junat peruttu järjestään puoleenpäivään asti. Massat vellovat kohti lasikoppia: jono asiakaspalvelijan luo kasvaa kasvamistaan. Hyppään näin suomalaisena mukaan sirkukseen, ja yritän kerätä parempaa asennetta valmistautuessani kohtaamaan asiakaspalvelijaa, vaikka sisäinen paavopesusieneni halusikin tivata "MiTäS nYt TeHdÄän?"
Ei auta itku Altonalla, ennen kahtatoista ei lähde junan junaa Tanskan puolelle. Myöhästymisen syytä ei tiedetä. Eikä kerrota. Lähden valloittamaan raiteella olevaa penkkiä, sillä tungos asemalla ahdistaa. Laskeskelen aikatauluja: olisin Göteborgissa aikaisintaan kello 22:20. Hotellille pitää lähettää väliaikatiedot myöhäisestä saapumisesta. Asemakatoksessa ei ole käytännössä minkäänlaisia oleskelutiloja. Isken rinkan penkille viereeni, ja pian huomaan sen kahdentuneen. Joku toinen jätti kysymättä tavaransa viereeni.
Lurjus paljastuu roomalaiseksi Gretaksi, joka on matkalla kohti Kööpenhaminaa. Tyttö on lievässä paniikissa, sillä vähäinen saatavilla oleva informaatio on saksan kielellä. Mitään ei kuuluteta millään kielellä. Selitän sen vähän mitä tapahtuneesta tiedän, ja äkkiä huomaamme juttelevamme mielenkiintoisammista asioista kuin kelvottomista junista. Keskustelussa vierähtää tuntikausia, kunnes huomaamme junien nytkähtävän liikkeelle. Massat vellovat kohti infotaulua, me muiden joukossa.
Nyt myös kahdentoista pintaan lähtevä Tanskan juna on peruttu. Yritämme kerjätä ilmaiskahvilippuja Deutsche Bahnin työntekijältä, mutta emme saa. Meillä kun on mahdollisuus lähteä vartin päästä Schleswigiin, ja vaihtaa siellä Tanskan junaan. Menkää jo! työntekijä kannustaa. Juna vaikuttaa täydeltä, mutta vailla huonoa omatuntoa kiipeämme yläkertaan ykkösluokan vaunuun.
Matka Hampurista Schleswigiin on vaihteleva. Välillä sataa kuin saavista, kunnes aurinko yrittää sokaista silmäni. Aivan kuin aurinko olisi tehnyt junan ympärille voimakentän, jota sade ei enää läpäise. Kunnes padot aukeavat taas, ja sateenkaari alkaa värittämään matkaa. Välillä mennään korkealla, vaikka Jyllannin niemimaa on itsessään alavaa. Joku on kasannut tänne melkoisesti siltoja. Juna keikkuu koko ajan, ja sillat ovat kapeita. Maalailen jo kauhukuvia uudesta onnettomuudesta. Jokin onnettomuushan on pakolla aiheuttanut junien myöhästymisen. Miksi mistään ei kerrota? Yhtäkkiä alkaa kuulua räkänaurua ja surkeaa saksankielistä partyrap-musaa. Lauma rymyeetuja ja meluelviiroita on leiriytynyt rappusille, eivätkä hennot lasiovet eristä mekkalalta. Ärsyttäähän se. Katsomme Gretan kanssa toisiamme, ja myönnämme yhtaikaa olevamme henkisesti keski-ikäisiä. Onneksi tässä seurassa ei tarvitse yrittää piilotella paheksuvia ilmeitä.
Schleswigin asema on remontissa. Greta jää rinkkavahdiksi, ja minä jonotan asiakaspalvelijan luo kysymään junan statuksesta. Saatavilla olevien tietojen mukaan juna tulisi ajallaan. Iloitsemme tästä Gretan kanssa, vaikka joutuisinkin luopumaan Göteborgin kaupunkikäppäilystä, ehtisin vielä illalliselle ja kylpyyn. Greta on ollut koko päivän huolissaan aikatauluista, sillä hänen hostellinsa ei ole vastannut yhteydenottopyyntöihin, ja vastaanotto sulkisi yhdeksältä. Nyt olisimme Köpiksessä puoli kuuden maissa, ja ehtisin vaihtaa puoli seitsemältä lähtevään Göteborgin junaan. Pohdimme syövämme yhdessä smørrebrødit Aamanssilla.
Olisin halunnut jotakin matkaevästä, mutta Schleswigin kaupoille on pitkä matka. Keskustaankin kuutisen kilometriä. Asemalla ei ole mitään. Ei edes käytössä olevaa vessaa. Eikä sähköä. Puhelimen akku on huvennut päivän kiireissä. Onneksi Gretalla on lainata varavirtalähdettä. Ehkä ensi reissua varten muistan vihdoinkin ottaa oman mukaan.
Tanskan junaan nousua havittelevat ihmiset eivät mahdu asemalaiturille. Me valtasimme slotin vartti ennen aikataulutettua junan tuloa. Yleinen tunnelma on yllättävän hyvä, vaikka juna näyttääkin olevan jotain viitisen minuuttia myöhässä. Kunnes yhtäkkiä se poistuu aikataulunäytöltä. Hus pois vaan, ilman mitään selittelyjä. Tilalle ilmestyy tiedot junasta Jübekiin. Massat vellovat kohti asiakaspalvelijaa. Seuraava Tanskan juna ei kulkisi tämän kautta. Meidät on huijattu Tanskan junien lähtöasemalta kämäiseen tuppukylään, jossa ei ole mitään. Halusivat ketkut tietenkin lisää tilaa Hampuriin, ja sysäsivät ihmisiä eteenpäin. Liitymme vellovaan massaan tivaamaan oman elämämme paavopesusieninä "MiTäS nYt TeHdÄän?"
Jonottaessamme tapaan naisen, joka on myös matkalla Göteborgiin. Hän on saanut jo tiedon kuinka toimia: siirrytään paikallisjunalla Flensburgiin, mistä lähtee sitten 16:50 Tanskan juna. Olisimme Göteborgissa vähän kahdentoista jälkeen. Nainen on myös ensimmäinen, joka tarjoaa selityksen tälle junahelvetille: jokin informaatiokaapeli on kuulemma leikattu kahtia. Sabotaasia. Purskahdan itkunauruun miettiessäni tuuria. Aikaa ei jää enää edes illalliselle. Sentään sille kylpyammeelle, jostakin kumman syystä kaikki majoitusonnettomuuteni kohdistuvat nimenomaan kylpyammeellisten huoneiden varauksiin. Olen kantanut Suomesta asti rinkassa reissuunlähtölahjaa Lushista, ja tunsin jo kylpypommin poreet iholla. Viininhuuruinen iltakylpy on vaihdettava alkoholittomaksi aamukylvyksi.
Flensburgin junaan on kahlehdittu pyöriä lähes kaikkiin taittopenkkeihin. Typerät tanskalaiset munamankeliensa kanssa! Emme pääse Gretan kanssa kauhean lähekkäin, ja junamatka on yksinäinen. Onneksi vessa on siisti, sillä sitä tarvitaan. Edelliskäynnistäni on yhdeksän tuntia aikaa. Odottelu ja epätietoisuus saa ajantajun lisäksi myös fyysiset tuntemukset helposti katoamaan. Syömisestäkin on ikuisuus, mutten ole osannut edes ajatella asiaa.
Tapaamme Gretan kanssa jälleen asemalaiturilla, ja jälleennäkeminen on riemukas. Tanskan juna lähtisi samalta raiteelta, joten päätimme leiriytyä maahan. Tutkailen automaatin tarjontaa vain huomatakseni sen olevan rikki. Lähden vedenhakureissulle asematunneliin, ja palaan pilsnerin kanssa. Ostin vahingossa kuplavettä, mikä on ihanteellisin valinta aina silloin, kun sitä ei tarvitse säilöä omaan termospulloon. Nyt kävi näin. Suhautan molemmat pullot auki.
Virkapukuinen nainen juttelee kiivaaseen tahtiin ihmisten kanssa. Käyn kysymässä homman nimeä, ja saan tietää Tanskan junan olevan peruttu. Sen sijaan korvaavat bussit lähtisivät aseman edestä junan aikataulun mukaan, joltakin vapaalta laiturilta. Menkää sinne ja nähkää. Välitämme tietoa eteenpäin, turha järjestää kuulutuksia kun voi luottaa matkustajien yhteisöllisyyteen. Jotkut epäilevät meidän huijaavan asialla, ja kieltäytyvät siirtymästä. Eihän nyt voi olla, että tuollaisesta tärkeästä infosta jätettäisiin kuuluttamatta! Hymyillen huokaamme noille suloisille kesän lapsille.
Aikataulu on menettänyt jo merkityksensä, kun bussi kaartaa paikalle. Kyytiin tavoittelee noin kaksisataa matkustajaa. Bussikuskilla on jäynäpäivä, ja hän ajaa pari kertaa asemaa vastapäätä sijaitsevan pienen puistikkoalueen ympäri. Massat vellovat laitureiden välillä, ja me siinä mukana. Fiksumpaa olisi jäädä paikoilleen ja katsoa mihin bussi pysähtyy. Nyt ei voi olla fiksu. Nyt on pakko tungeksia, sillä ainoa toivoni päästä Göteborgiin on tuon bussin varassa.
Emme kuitenkaan pääse Gretan kanssa kyytiin, sillä Interrail-matkustajien kun on niin helppo muuttaa suunnitelmia lennosta. Seuraava bussi tulee ehkä kahden tunnin päästä. Tai sitten juna. Toinen bussi on ehtinyt jo lähteä. Ajattelen painokelvottomia asioita kuskista. Bussi kaartaa kohti Tanskaa, ja jäämme kuin nallit kalliolle. Minä, Greta ja nelisenkymmentä muuta.
Kiroan sabotoijan alimpaan maanrakoon.
Alamme keskustella muiden kanssa, ja pohtia tapahtunutta sekä omia vaihtoehtojamme. Villeimmät huhut kuiskivat Putkun metkuista. Kun tiedotus on olematonta, huhuhevoset säntäävät laukalle. Suomen mediakin puhuu kolmen tunnin pysähdyksestä. Se kolme tuntia oli kaiken liikenteen täydellistä hiljaisuutta. Sitten valitut junat lähtivät liikkumaan poikkeusreitin, mutta noin kahden tunnin välein normaalisti kulkeva Tanskan juna on loistanut kymmenen tuntia poissaolollaan. Saksasta ei pääse pois. Ihmiset alkavat tilaamaan takseja. Pimeät taksit ovat jo kertyneet aseman ympäristöön kuin hyeenat.
Tässä vaiheessa tiemme Gretan kanssa erkanivat. Hänen oli pakko ehtiä Kööpenhaminaan ennen yhdeksää päästäkseen majapaikkaansa. Minulla ei ole mitään toivoa ehtiä siihen viimeiseen Göteborgin junaan. Känn ingen sorg för mig Göteborg. Täten minulla ei myöskään ollut syytä maksaa kiskurihintaa muilutuksesta Tanskaan. Istun siis maassa Flensburgissa, ja selvittelen vaihtoehtojani. Aurinko alkaa hiljalleen laskea. Yöstä voi tulla kylmä.
Junamatkailu on erittäin mukavaa silloin, kun asiat toimivat. Kun asiat ei toimi, kaikki on perseestä.Ihmisillä vaikuttaa olevan voimakas stereotypia Interrail-matkustelusta spontaanina ja huolettomana kengännauhabudjetin reissailuna. Tai jonakin nuhjuisena ja nukkavieruna laahustamisena. Tänään saamamme kohtelu on ollut vähättelevää. Keksikääs te tytöt joku muu paikka nyt minne matkustaa, että aikuiset varmasti pääsevät perille. Ikään kuin reilaajalle ei voisi olla tärkeä päästä paikasta A paikkaan B paikan X sijasta. Kysyessäni korvaako Deutsche Bahn Göteborgin hotellini hinnan jos en sinne asti tänään pääse, rouva Virkapuku kyseenalaisti reilaajan nukkumisen hotellissa. Leikki-ikäinen vaelsi juuri viereeni ja oksensi jotain maissinaksujen näköistä maahan. Kengilleni roiskui. Tämä summaa täydellisesti tämänhetkisen hehkeyteni.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.