Tiffanylla

Hyvää aamupalaa, huuhteluaineen tuoksuinen pyjama, vartalovoi, vieressä nukkuva kissa ja klassikkoelokuva. Näistä on loistava sunnuntaiaamu tehty.

Joka laivoja rakastaa

Vietettiin Johannan kanssa kauankaivattua hellepäivää satamassa. Mä oon ehdottomasti meri-ihmisiä, mutta Lahdessa ei ole oikein muita veden äären vaihtoehtoja kuin mielikuvituksellisesti nimetty Vesijärvi, joten pitää tyytyä vähään. Haettiin kaupasta muutama janojuoma, jäätelöä sekä sipsiä, ja parkkeerattiin itsemme mukavannäköiselle pläntille rantakivikon ylle, josta ei sitten liikahdettukkaan tunteihin.


Yritettiin huonolla menestyksellä liftata ohimenevien veneiden kyytiin. Meistä kumpikaan ei oikein tiennyt, mikä on vesiliikenteen kansainvälinen kyytiinottokäsimerkki, joten ajateltiin kokeilla maanteiltä tuttua peukalo pystyssä-koodia. Ei tainnut viesti mennä perille. Kirjoitettiin myös pullopostia, mutta en jaksanut heittää sitä tarpeeksi kauas, ja pullo ajelehti kivikkoon alta aikayksikön.


Päädyttiin lopulta vapauttamaan sisäiset lapsemme pieneen Kisapuiston tuntumassa, pensaiden suojassa avautuvaan leikkipuistoon, ja syömään kevyttä iltapalaa ennenkokemattomaan linja-autoaseman pizzakebabbilaan, josta ei saanut kuin normaaliksi Olviksi naamioitua ykkösolutta. Aterioimme Taistelu-Jaska-jaksojen parissa hinta-laatusuhteeltaan keskimääräistä parempaa aurajuustorullakebabia.


Matka jatkui Amarilloon tutulle ja turvalliselle punaviinilasilliselle. Aika pian päätettiin siirtyä tuttuun ex tempore-tyyliin suunnilleen mun olohuoneen kokoiseen Etelä-Afrikkabaariin livemusiikkia kuuntelemaan. Lopuksi yöuinneille. Harmittaa suuresti, etten ottanut mun vesitiivistä kameraa mukaan. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Lahden kauniina kaupunkina sataman valojen piirtyessä mustaa järvivettä vasten.

Andre

Aina kun mä värjään hiukset, mä päätän joka kerta olla ainakin seuraavat 20 vuotta sillä värillä, on se niin ihana. Mutta kuukaus eteenpäin ja mua kyllästyttää ja haluan jotain uutta. Tästä syystä mun tukka on käynyt läpi vaikka mitä värejä. On ollut mustaa, on ollut hopeista, on ollut punaisen jokasta sävyä. on ollu ruskeeta, on ollu kaksväristä, on ollu raitaa, on ollu sinistä on ollu vaikka mitä. Ensimmäinen väri jolla maantien harmaan tukkani värjäsin 12 vuotiaana oli mahongin punainen, ja siitä se sitten lähti. Vieläkään en tiedä varmaksi mikä se _mun_ väri on. Viime kesänä värjäsin tukan Ferian ihanalla porkkanan värillä 746 ja se oli m-a-h-t-a-v-a. Meinasin nytkin värjätä sillä, mutta koska tukka on/oli niin tumma että olisi mennyt vaan hukkaan sekin 13 euroa, joten päädyin toiseen ei niin näkyvään mutta joo:

Tukan värjääminen on aina yhtä haasteellista, ei se värin levitys vaan se että saatko sen osumaan sinne tukkaan eikä mm. pönttöön, lavuaariin, just viikko sit ostettuun paitaan mitä et tajunnut riisua, kylpyleluihin, pyyhkeisiin ja mihin vaan mikä on 100 metrin säteellä. Tukan väristä riippuen sen peseminen on yhtä hauskaa, silloinkin väriä roiskuu auttamatta joka helkkarin paikkaan. Tän värin takia näytti epäilemättä siltä kun joku ois teurastettu meidän vessassa.

Eipä järin suurta muutosta, tosin värjätty tukka on vielä märkä :D Kutrit tosin näyttää kuvan perusteella saaneen jostain ihmeellisiä lisäsenttejä :D

Tuhlasin mun vähäisiä varoja tänään hiusvärin lisäksi mm. viikon ruokiin joita en nyt kyllä ala esittelemään (joskus voisikin tehdä olet mitä syöt postauksen ruokaostoksista :D ). Mä alan olla jo niin vanha ja kuihtunut että oli pakko ostaa silmänympärysvoidetta mun kuolleisiin ja ikimustiin silmiin. Me Iidan kanssa kyllä diagnosoitiin mulle jo pari päivää sitten mm. Anemia ja raudanpuutostilat (tällä kertaa ei sentään syöpää, yleensä kun lähtee netin perusteella diagnosoimaan itselleen jotain oireistaan, niin auttamatta kynnen katkeamisestakin päätyy jonkin sortin aivosyöpään) ja oonkin vetänyt jo muutaman päivän rautatabuu naamariin. Muutosta ei vielä näy kuin.. no joo, samaa kokeilleet tietää missä :D

Ostin mä silmänympärysvoidetta joskus 5. luokalla kun se oli kokeilematon juttu, äiti kyllä hermostu että mihin mä rahani työnnän kun en tollasta tarvitse. Sinäkin päivänä tommonen pienen pierun kokonen tuubi kyllä makso hunajaa, puhumattakaan tästä päivästä.

Lisäksi mä tein heräteostoksena Freemanin mutanaamiopurkin jota päätin kokeilla heti. Kuvausassistentillekin yritin tarjota mahdollista kauneushoitoa, koska turautin vähän ylimäärästä mömmä käsiini. En tiedä miksei se oikeen innostunut.

Päässä soi jostain kumman syystä Andre ja herkutella voi sen takia mm. maailman parhaalla jäätelöllä ! 

- Tiia -