Niittishortsit

Joskus vuonna jalmari ja käpy näin Weheartitissä shortsikuvan, joka vei multa sydämen ja parit yöunetkin. Metsästin aikani noita niin Runwaydreamzilta kuin jonkun kotiaskartelijan tekeminäkin Etsystä ja ties mistä kera kirahvein, kissain ja koirain. Yritin nakittaa askartelutaitoista ystävää tekemään mulle tollaiset, ja lopulta unohdin. Sitten, farkkuvarastoani karsiessa muistin taas nuo yhden ajan rakkausshortsit ja päätin, että minä ite. Ihan hyvä saavutus kun ottaa huomioon, että mä olen kärsimätön, taiteellisesti lahjaton ja ompelutaidoton.

Näihin tarvittiin uhraamiskelpoiset farkut, kloriittia, sadan niitin pussi, vasara, sakset, ämpäri ja ratkoja. Unohdin kuvata kaikki välivaiheet, joten yritän selittää mitä tein. Tekojen selittäminen jälkeenpäin on usein vaikeaa, mutta kysymykseen miten? on helpompi vastata kuin kysymykseen miksi?

Ensiksi leikkasin lahkeet omille muodoilleni siveellisimpään mahdolliseen minimittaan, eli mikroshortseista ei ihan vielä puhuta. Ja ratkoin noi järkyttävät oranssit takataskutikkaukset pois. Koska halusin shortseista vaaleat, höläytin ämpäriin aimo annoksen kloriittia ja shortsit perään vaalentumaan.

Puolentoista tunnin kloriittiliotuksen jälkeen pikapesu (mun pesukoneen pikapesu kestää sata minuuttia...) ja lahkeetkin rispaantuivat just niinkuin piti. Kokemuksen vähemmän matala mutta sitäkin syvempi rintaääni nimittäin kertoo, että kun alkuun on päästy, jatkossa rispaantumista ei pysäytä mikään. Ratkoin takataskusta yhden sivun, ja ompelin reunaan taitoksen.

Niitit tekivät pahaa jälkeä käsille, mutta kuten tatuoimisen ja synnyttämisenkin kanssa: joutuu kärsimään, jos haluaa lopputuloksen olevan hieno ja mieleinen. Olin lukenut jostain niksipirkasta, että vasaran kanssa niitit saa helpommin läpi farkkukankaasta. Myytti murrettu, kiinnitin viisi niittiä vasaralla ja hajotin kaksi, loput painelin omin pienin kätösin.

Multa puuttuu käytännössä täysin avaruudellinen hahmotuskyky ja symmetriataju. Yritin perfektionismipuuskassani noin neljä tuntia kohdistaa niittejä suoraan, jonka jälkeen ajattelin, että olkoot ja annoin niiden mennä vinksin vonksin vähän vähemmän sinnepäin. Tuskin kukaan tulee vatupassin kanssa mun takamustani mittailemaan. Jos tulee, toivotan hauskoja mittailuhetkiä!

Yllättävää kyllä, niittitakataskun kanssa istuminen ei yhtään satu pyllyyn. Lempparishortsit done, pääsisipä vain pian käyttämään niitä. Onneksi kesä on jo jollakin ovella. Toivottavasti löytää tiensä pian tänne.

Essen

Ruokapainotteista postausta, taas. Sori. Mä tykkään höpöttää ruuasta, koska se on erittäin lähellä sydäntäni, ja muutenkin olennainen osa melkein kaikkien elämää. Jokainen ihminen syö joskus. Toinen syy on se, että en muista koskaan räpsiä muita kuin ruokakuvia. Pitäisi varmaan tehdä parannus.

Tänään aamupala oli nestemäinen. Olen koukuttunut smoothieisiin, koska legendan mukaan hedelmät ovat terveellisiä, mutta mä en osaa muista syödä niitä. Tekisin smoothieni muuten vaikka itse, mutta koska mun keittokomero on kooltaan noin puolitoista neliömetriä, omaa blenderiä en ole raaskinut ostaa. Vie liikaa minimaalista tilaa, joten tehdään syntiä ja ostetaan valmissmoothiet kaupasta. Kivannäköiset pakkaukset on mulle vähän sellainen akilleen kantapää, joten olin käytännössä pakotettu ostamaan tota teetä missä sievä lohikäärme hengailee kukkasten kanssa kauniinvärisessä pakkauksessa.

Kesän ja talven rajaviiva on sellainen veteenpiirretty. Mä en ole koskaan selvittänyt tarkempaa määritelmää, se on joskus keväällä, riippuen säästä ja fiiliksestä. Koska eilen oli aurinkoinen, lämmin ja nätti päivä, päätin, että Johannan kanssa syödyt jäätelöt olivat ne kesän ensimmäiset. Vaikka syötiinkin ihan sisätiloissa. Mä valitsin Piña Colada- ja Mojitojäätelöä, huomaa hyvin, kuinka Karibia ja rommi pyörivät mielessä. Mulla oli aamukahvit vielä juomatta kolmelta iltapäivästä, koska en raaski keittää ikinä kotona kahvia pelkästään itselleni. Otin lattea.

Varmaan kaksi kuukautta jatkunut intensiivinen vuohenjuustokausi ei näe loppua. Ja koska pyrin syömään vähintään yhden aterian päivässä salaattina, vuohenjuustosalaatteja on syöty toistakymmentä lyhyen ajan sisään. Jaksoin pitkästä aikaa keitellä kasaan balsamicosiirappiakin, se on niin hyvää (vaikkakin epäterveellistä) paistetun juuston kanssa. Halloumi ja balsamicosiirappi on ihan kuningasluokan yhdistelmä! Viime kesän söin kana-caesarsalaattipainotteisesti ja kyllästyminen tapahtui jo heinäkuussa, mutta vuohenjuustosalaatti jatkaa eteenpäin porskuttamistaan mun vakioruokalistalla. Katsellaan kuukauden päästä, maistuuko vielä.

Parempi avokadopasta

Kerrassaan ylimielinen otsikko, mutta tälle on syynsä. Kokkasin the avokadopastaa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, hypetyksen ollessa kuumimmillaan. Petyin, pasta ei maistunut mitenkään maailmaamullistavan ihmeelliseltä eli mulla on varmaan suussa jotain pahasti vialla. En kuitenkaan ollut mielipiteeni kanssa yksin, jokainen konsultoimani ystävä, sukulainen ja puolituttu on ollut sitä mieltä, ettei pasta täyttänyt odotuksia. Koska mä tykkään avokadoista, päädyin varioimaan soossista enemmän oman makuni mukaista.

KAHDELLE:

2 avokadoa

1 lime

80 g pecorinoa

1-2 valkosipulinkynttä

1/2 ruukkua basilikaa

kourallinen pinjansiemeniä

1 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

pastaa

Avokadojen tulee olla kypsiä, eli hellästi painaessa avokadon tulisi antaa joustavasti periksi. Toinen keino on nypsäyttää "nuppi" avokadon päästä pois kuten täällä, mutta mä törmään kaupoissa usein jo valmiiksi nypittyihin avokadoihin.

Halkaise avokadot, poista kivi ja kuutioi ne kuoressaan vetämällä pysty- ja vaakasuoria viiltoja voiveitsellä. Koverra ristikoidut avokadot suoraan tarjoilukulhoon, ja purista limetinmehu päälle.

Raasta juusto. Tollaisen määrän raastaminen on sangen pitkäjänteistä hommaa, eli jos on kärsimätön kuten minä, suosittelen valmista raastetta. Pecorinon voi ihan hyvin korvata parmesaanilla joko kokonaan tai osittain, mä yritän välttää ruokavaliossani lehmänmaitotuotteita jonka takia käytin pelkkää pecorinoa.

Hienonna basilikanlehdet, pinjansiemenet ja valkosipuli todella pieneksi. Valkosipulia voi laittaa oman maun mukaan, kuitenkin kohtuuden muistaen. Tämähän on avokadopastaa eikä valkosipulipastaa. Mä tykkään valkosipulista, joten laitoin kaksi kynttä.

Sekoita juustoraaste, hienonnetut basilikat, pinjansiemenet ja valkosipulit avokadojen joukkoon. Lisää öljy ja pippuri. Anna tekeytyä jääkaapissa noin 15 minuuttia.

Pastan keittäminen kannattaa ajoittaa siten, että kypsän pastan ehtii sekoittaa kuumana tekeytyneen kastikkeen joukkoon. Keitä pasta voimakkaasti suolatussa vedessä al dente, eli noin 80% suositellusta keittoajasta.

Ota talteen puolisen desiä keitinlientä, ja valuta pasta. Kaada niin pasta kuin liemikin tarjoilukulhoon ja sekoita. Mä sain toisen ruokailijan, joten siirsin puolet kastikkeesta toiseen kulhoon, johon sekoitin puolet pastasta. Jos tykkäät koristella ruokaa, koristele! Itse vedin varman päälle, ja halkaisin vain kirsikkatomaatin ja nypin pari lehteä basilikaa, jotka asettelin annoksen pinnalle.