MISC

Nyt on koettu lievä ilmastonmuutos ympäristön lämpötilan laskettua alle vuorokaudessa yli kolmellakymmenellä asteella. Suomeen on siis palattu! Tällä reissulla kamera pysyi visusti piilossa, kuvia tuli otettua vain 238. Vertailun vuoksi, kahden viikon Pietarinmatkan kuvasaldo oli 823 ja viime keväänä Barcelonassa tuli otettua viikossa 717 kuvaa. Toista se oli filmikamera-aikaan...

Tässä postauksessa esittelen sekalaista settiä, kuvia ja juttuja, jotka eivät oikein sovi mihinkään muuhun postaukseen, mutta haluan ne silti julkaista.

Rakas kissamekko on ollut mukana vaikka missä jo viimeiset viisi vuotta, niin tälläkin reissulla. Liian monena päivänä, ja nyt siinä on pieniä reikiä, ehkä rantahiekan hankaamana. Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota mekkoa, kauhistuttaa ajatuskin tuosta luopumisesta.

Sataman valot ja lähtevät laivat.

What is this I don't even... Mä en ymmärrä miten se voi olla noin vaikeaa. Ekan Starbucksfailin jälkeen tavasin nimenhuutopaikoissa suosiolla nimeni double I, D, A, Iida! Silti tuloksetta. Floridasta sai Pumpkin Spice Frappuccinoa, ja mä lihoin varmaan kaksi kiloa pelkän PSF:n vuoksi. Se on vain jotain käsittämättömän hyvää!

Mun käsitys easy livin'istä. Olkoonkin, että Blue Hawaii ei ole yhtään mun drinkki. Ja muovimukista suorastaan huokuu negatiiviset fiilikset.

Pakollinen lentokonesnäppi.

Näin yhtenä yönä unta, että olimme Väinön kanssa Floridan sijaan muutaman viikon lomalla Porissa. Kyllä, Porissa. Porissa satoi vettä käytännössä joka päivä ja oli kolea loskatalvisää. Ihan loman loppupuolella päätin, että nyt on lähdettävä katsomaan huippujääkiekkoa. Eli Ässien peliin, mä halusin nähdä tositoimissa huippumaalintekijä Josh Grattonin. Ilmeisesti mun alitajuntaa kaivertaa todella rankasti päätös jättää Florida Panthers, Jussi Jokinen ja Jaromir Jagr näkemättä.

Kahden jälkiruuan nainen. Viimeisenä risteilyiltana olin vakaasti päättänyt syödä jälkiruuaksi juustoja. Vaan mitä tehdä kun listoilla oli sacherkakkuakin? Oli otettava molemmat!

Shoreline

Broder Daniel - Shoreline

Ever since I was eight or nine.
I've been standing on the shoreline
All my life I've been waiting
for something lasting

We are shadows
Oh, we're shadows
Just shadows in the alley

I've got nothing
Nothing to wait for
Nothing to wait for

Where is life in this town?
Where is life in this town?

Maijamissa

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, Miami on ihan eri kaupunki kuin Miami Beach, jota moni pitää synonyymina reissulle Miamiin. Kuitenkin, se varsinainen Miami on paljon edgympi, siinä missä Miami Beach on pelkkää pastellia. Miami Downtownissa pilvenpiirtäjien keskellä todella tuntee olevansa suurkaupungissa.

Yksi elämäni suurimmista virheistä oli mennä pienessä kiireessä bussilla Downtownista sinne vihoviimeiselle South Beachille. Kolmen mailin sillanylitys kesti valehtelematta puoli tuntia, ruuhka oli järkyttävä. Suosittelen siis Miamiin matkatessa pitämässä selkeästi erillään ajan Miami Beachilla ja Downtownissa. Mä olen just sellanen heeei meillä on vielä kaks tuntia aikaa ni mennään nopsaan käymään vielä tuolla ku se on näköjään ihan lähellä... Tuo koukkaus olisi voinut kostautua.

Miamissa on ilmainen puinen trolley, joka kulkee hitaasti mutta varmasti kuutta eri reittiä Miamissa. Trolleyssa on kiva istuskella ja katsella ihmisvilinää ja katumaisemaa. Me hypättiin ensimmäisenä Allapattah-reitille, ja jossain vaiheessa tuli kyllä karmea olo kun ollaan pimeällä ja likaisella esikaupunkialueella missä sillan alla oli massiivisia väliaikaisasutuksia. Keskellä kirkasta päivää. Kanssamatkustajat ovat ties mitä hulluruohoa syöneitä aggressiivisia spurguja, jotka havaitsivat riemukseen että täällähän on valkoisia heidän alueellaan... Tuli kiire pois, ilmaisilla kulkuneuvoilla on lieveilmiönsä. Muut reitit olivat siistimpiä ja enimmäkseen turistien käyttämiä.

Toinen näppärä tapa liikkua Miamissa on myöskin ilmainen Metromover, joka on paljon nopeampi vaihtoehto kuin trolley. Metromover on pieni metronpätkä, joka liikkuu kiskoilla korotetulla rataosuudella. Metromoverilla on kattava verkosto, ja vaihtoväli on inhimilliset kolme minuuttia.

Downtownin varmaan kuuluisimpia nähtävyyksiä on Wynwood Walls ja sitä ympäröivä Art District.  Beyonce teki alueesta it-paikan pari vuotta sitten, ja nyt tuolla pyörii kymmenittäin poseeravia tyttöjä upeiden graffitien edessä, ottamassa edgyjä kuvia. Wynwood Walls on katutaiteelle pyhitetty keskus verkkoaitoineen ja valaistune seinineen. Tosin koolia streetarttia bongasi paljon muualtakin.

Itse pidin henkilökohtaisesti eniten Design Districtistä. Kuolin, ja pääsin shoppailutaivaaseen. Siellä todella halusi kävellä ja kierrellä, alueessa on jotain mystisellä tavalla kiehtovaa. Vaikka olisi budjettireissulla, alue on täydellinen ikkunashoppailulle. Tosin fendien, piagetien ja berlutien keskellä tuskin kukaan enää muistaa budjettia. Alueen ruokapaikat ovat saaneet kehuja, tosin itse en käynyt yhdessäkään. Design Districtiä rakennetaan ja kehitetään edelleen, ja siitä povataan tulevaisuutta Miamin Rodeo Drivena!

Olen kuullut paljon kauhutarinoita Miamin öistä, jonka vuoksi me tehtiinkin vain päiväretket Miamiin ja Beachille. Miamissa hyvilläkin alueilla on huonompia nurkkia. Mulla ei siis ole antaa vinkkejä Miamin yöelämään, mutta näkemättä suosittelen maalaisjärkeä, vilkkaita alueita ja taksilla liikkumista. Valot kannattaa pitää päällä.

Ja sori, nää on jopa mun ottamiksi todella huonolaatuisia kuvia. Mulla oli vain puhelin matkassa (ja tämänkin kameran tarkkuus heittää nyt jostain syystä) ja sääkin oli epävakaa.