Kulttuurieroja Yhdysvalloissa

Tämä postaus oli sitten hautautunut luonnoksiin otsikotta. Koska Floridan reissusta on vielä niin vähän aikaa, on suhteellisen ajankohtaista julkaista postaus havaitsemistani toisenlaisista toimintatavoista, kulttuurieroista. Musta on hauskaa aina lomalla tarkkailla paikallista elämänmenoa ja pohtia miten erilailla asiat tehdään Suomessa.


Prepaid-liittymän hankkiminen USAssa ei ole mikään itsestäänselvyys. Suunnittelin hommaavani jenkkisimkortin noiden parin viikon ajalle, jotta olisin voinut esimerkiksi navigoida puhelimella, mutta mitään paikallisen saunalahden aloituspakkauksia ei ollut tarjolla. Olisi pitänyt ostaa esimerkiksi AT-T:lta niinkutsuttu track phone, eli puhelin ja sim-kortti yhdessä. Eikä se kyseinen puhelin olisi toiminut USAn ulkopuolella.

Talojen jouluvalot ovat ihan toisesta maailmasta. On ammattimaisia jouluvaloarkkitehtejä, he tekevät koko vuoden tilin yhdessä kuussa. Oli pihoja jouluvalopalmuilla, välkkyvaloja, liikkuvia valokaapeleita, laulavia valoja. Talot hienoilla (=övereillä) valoilla listataan paikallislehdessä, niitä saa käydä pällistelemässä ja kuvaamassa. Mun ainoat kuvat valotaloista tärähtivät. Vielä uuden vuoden jälkeenkin asiakaspalvelijat sekä randomit turuilla ja toreilla toivottivat iloisesti happy holidays!

Yhdysvallat on drive through-kulttuurin luvattu maa. Meille on tuttua Mäkkärin autokaista, täällä se on normi kaikissa pikaruokaloissa. Nähtiin drive through Starbuckseja ja apteekkeja, jopa pankkeja on olemassa. Ylipäätään auto on elämisen edellytys. Bensa on halpaa (gallona n. 2,3 dollaria) ja autolla liikutaan ihan joka paikkaan. Jalankulkijoita ei juuri näe, eikä varsinkaan suojateitä. Myös katuvaloja on todella harvassa.


Varmaan kaikki autot ovat automaattivaihteisia, että 15-vuotiaatkin osaavat ajaa. Floridassa 15-vuotias saa harjoitteluajokortin, 16-vuotias varsinaisen. Mä en uskaltanut 15-vuotiaana liikenteen sekaan enkä halunnut edes suorittaa mopokorttia. Mulle ostettiin skootteri ihan turhaan.

Näkemäsi hinta esimerkiksi kaupoissa tai ravintoloissa ei ole se todellinen, lopullinen hinta. Kaikkeen lisätään verot kassalla. Vero on osavaltiokohtainen, Floridassa 6% tuotteen hinnasta. Suomalainen debit-kortti on USAssa credit, jos kassan kysyessä credit or debit vastaat debit, kortti ei toimi. Credit/debit-kortti toimii normaalisti, credit on credit, debit on debit.


Asiakaspalvelu varsinkin ravintoloissa on huippuluokkaa. Hyvällä palvelulla on hintansa, tippaaminen on Yhdysvalloissa ihan tosiasia. Tippi on pakollinen, se on palvelumaksu, jota ei ole (toisin kuin Suomessa) sisällytetty ruuan hintaan. Ravintolatyöntekijät työskentelevät minimipalkalla, joten tipeillä on todella iso merkitys toimeentulossa. Korrekti tippi on n. 20% loppusummasta, ja suositeltavaa maksaa käteisellä, vaikka korttimaksukin onnistuu. USAssa tipataan pääsääntöisesti aina, kun joku tekee jotakin puolestasi. Baaritiskillä tipataan, siivoojaa tipataan, takseja tipataan, kampaajaa tipataan, myös take away-paikoissa tipataan.


Heimitäkuuluu! Jokainen jenkeissä shoppailemassa käynyt on varmasti joutunut myyjän tervehtimäksi. Siihen ei käytännössä odoteta mitään vastausta, itse tervehdin takaisin ja hymyilen samalla. Amerikkalaiset myös rakastavat jaella kehuja ihan tuntemattomille. Olin ihan äimän käkenä kun milloin kehuttiin mekkoa, milloin kampausta.

Barbamama

Päivälleen tasan kuukausi sitten otettuja asukuvia (tai minäminäkuvia) Tähtitorninmäeltä. Joulu oli jo ovella, eikä lumesta tietoakaan. Käytiin tuolloin pitkällä kävelyllä uhmaamassa tuulta, mun ilmeet on kyllä ihan sen näköisiä. Lounaaksi käytiin syömässä Saslikin klassikkomenu. Kyllä, lounaaksi. Mä en ole edes Venäjällä syönyt yhtä mahtavia blinejä kuin Saslikissa, niiden koko ja kuohkeus on jotakin ylimaallista. Saslikissa on 27.2. asti bliniviikot, suosittelen lämpimästi jokaiselle! Lennart, olisitko kiinnostunut lähtemään kanssani joku päivä blineille?

Karvatakit tuntuvat pitävän edelleen pintansa, yllättävää kyllä. Ne kun tuovat jokaiselle vähintään kymmenen lisäkiloa... Mäkin näytän ihan Barbamamalta tuo takki päällä, tai oikeastaan vielä enemmän varmaan Barbapörröltä. Karvainen, epämääräinen pötkylä. Toisaalta, väliäkös sillä? Pahemmalta näin talviaikaan näyttää selvästi alipukeutunut ihminen, mulla ottaa ihan luista ja ytimistä nähdä jonkun vetelevän tuolla tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Yhtä järkyttävä näky olin kyllä itsekin tällä viikolla, jouduin töihin heti Suomeen paluuta seuraavana aamuna töihin, enkä ehtinyt hakea talvivaatteita vintiltä. Kyllä siinä mummot tuhahtelivat mun kahlatessa sporapysäkille lenkkarit jalassa collegehousuissa ja ohuessa takissa. Mutta sentään pipo päässä, hanskat kädessä ja viltiksi verrattava huivi ylävartalon ympärillä. Eivätkä nilkat vilkkuneet, käytän villasukkia!

Mun tietokone alkaa vedellä viimeisiä. Pohjassa on joku pullistuma, kone pitää ihmeellistä kimeää vaimeaa vinkunaa ja näyttö muuttuu sinertäväksi jos läppärin yläkannen reunoille koskee. Akun kestokin on korkeintaan tunti. Tämä päivä kuluu siis varmuuskopioiden, josko huomenna lähtisi sitten omppukaupoille.

Kunniamaininta sille, joka keksii tälle kuukaudelle vielä kolmannen B-mama-otsikkoehdotuksen!

Victoria's Secret-arvonta!

Sama pää kesät talvet. Mä sitten kämmäsin, ja ostin Victoria's Secretiltä just sellaiset tuotteet mitkä mä omistan jo. Koska mulla on noita yli puolet jäljellä enkä halua varastoida ylimääräisiä purkkeja, arvon nuo jollekin lukijalle. Haluan pikkaisen suosia pitkäaikaisia lukijoita, joten blogia Bloglovinin tai Bloggerin kautta lukevat ovat halutessaan mukana kahdella arvalla.

Pikkuarvonnan palkintoina on Sheer Love-vartalovoide sekä Aqua Kiss-vartalosuihke. Sheer Loven kuvataan tuoksuvan puuvillankukalta ja liljalta, Aqua Kissin puolestaan freesialta ja lumpeenkukalta. Verrattuna Suomessa tällä hetkellä myytäviin, Jenkeissä tuotteiden pakkausulkoasu on muuttunut ja koostumustakin on kuulemma paranneltu. Tuotteet ovat avaamattomia ja täysikokoisia.

Osallistua voi jättämällä kommentin (jossa ainakin sähköpostiosoite) tähän postaukseen. Mikäli luet blogia Bloglovinin tai Bloggerin kautta, mainitse myös tämä kommentissasi! Mikäli ei halua leimaantua mun blogin lukijaksi omalla nimellään tai pelkää roskapostia, kannattaa tehdä joku pilipalisähköpostiosoite. Osallistumisaikaa on kuun loppuun, 31.1.2016 asti. Helmikuun puolella tulevat ilmoittautumiset eivät siis enää osallistu.