Kulttuurieroja Yhdysvalloissa

Tämä postaus oli sitten hautautunut luonnoksiin otsikotta. Koska Floridan reissusta on vielä niin vähän aikaa, on suhteellisen ajankohtaista julkaista postaus havaitsemistani toisenlaisista toimintatavoista, kulttuurieroista. Musta on hauskaa aina lomalla tarkkailla paikallista elämänmenoa ja pohtia miten erilailla asiat tehdään Suomessa.


Prepaid-liittymän hankkiminen USAssa ei ole mikään itsestäänselvyys. Suunnittelin hommaavani jenkkisimkortin noiden parin viikon ajalle, jotta olisin voinut esimerkiksi navigoida puhelimella, mutta mitään paikallisen saunalahden aloituspakkauksia ei ollut tarjolla. Olisi pitänyt ostaa esimerkiksi AT-T:lta niinkutsuttu track phone, eli puhelin ja sim-kortti yhdessä. Eikä se kyseinen puhelin olisi toiminut USAn ulkopuolella.

Talojen jouluvalot ovat ihan toisesta maailmasta. On ammattimaisia jouluvaloarkkitehtejä, he tekevät koko vuoden tilin yhdessä kuussa. Oli pihoja jouluvalopalmuilla, välkkyvaloja, liikkuvia valokaapeleita, laulavia valoja. Talot hienoilla (=övereillä) valoilla listataan paikallislehdessä, niitä saa käydä pällistelemässä ja kuvaamassa. Mun ainoat kuvat valotaloista tärähtivät. Vielä uuden vuoden jälkeenkin asiakaspalvelijat sekä randomit turuilla ja toreilla toivottivat iloisesti happy holidays!

Yhdysvallat on drive through-kulttuurin luvattu maa. Meille on tuttua Mäkkärin autokaista, täällä se on normi kaikissa pikaruokaloissa. Nähtiin drive through Starbuckseja ja apteekkeja, jopa pankkeja on olemassa. Ylipäätään auto on elämisen edellytys. Bensa on halpaa (gallona n. 2,3 dollaria) ja autolla liikutaan ihan joka paikkaan. Jalankulkijoita ei juuri näe, eikä varsinkaan suojateitä. Myös katuvaloja on todella harvassa.


Varmaan kaikki autot ovat automaattivaihteisia, että 15-vuotiaatkin osaavat ajaa. Floridassa 15-vuotias saa harjoitteluajokortin, 16-vuotias varsinaisen. Mä en uskaltanut 15-vuotiaana liikenteen sekaan enkä halunnut edes suorittaa mopokorttia. Mulle ostettiin skootteri ihan turhaan.

Näkemäsi hinta esimerkiksi kaupoissa tai ravintoloissa ei ole se todellinen, lopullinen hinta. Kaikkeen lisätään verot kassalla. Vero on osavaltiokohtainen, Floridassa 6% tuotteen hinnasta. Suomalainen debit-kortti on USAssa credit, jos kassan kysyessä credit or debit vastaat debit, kortti ei toimi. Credit/debit-kortti toimii normaalisti, credit on credit, debit on debit.


Asiakaspalvelu varsinkin ravintoloissa on huippuluokkaa. Hyvällä palvelulla on hintansa, tippaaminen on Yhdysvalloissa ihan tosiasia. Tippi on pakollinen, se on palvelumaksu, jota ei ole (toisin kuin Suomessa) sisällytetty ruuan hintaan. Ravintolatyöntekijät työskentelevät minimipalkalla, joten tipeillä on todella iso merkitys toimeentulossa. Korrekti tippi on n. 20% loppusummasta, ja suositeltavaa maksaa käteisellä, vaikka korttimaksukin onnistuu. USAssa tipataan pääsääntöisesti aina, kun joku tekee jotakin puolestasi. Baaritiskillä tipataan, siivoojaa tipataan, takseja tipataan, kampaajaa tipataan, myös take away-paikoissa tipataan.


Heimitäkuuluu! Jokainen jenkeissä shoppailemassa käynyt on varmasti joutunut myyjän tervehtimäksi. Siihen ei käytännössä odoteta mitään vastausta, itse tervehdin takaisin ja hymyilen samalla. Amerikkalaiset myös rakastavat jaella kehuja ihan tuntemattomille. Olin ihan äimän käkenä kun milloin kehuttiin mekkoa, milloin kampausta.