Barbamama

Päivälleen tasan kuukausi sitten otettuja asukuvia (tai minäminäkuvia) Tähtitorninmäeltä. Joulu oli jo ovella, eikä lumesta tietoakaan. Käytiin tuolloin pitkällä kävelyllä uhmaamassa tuulta, mun ilmeet on kyllä ihan sen näköisiä. Lounaaksi käytiin syömässä Saslikin klassikkomenu. Kyllä, lounaaksi. Mä en ole edes Venäjällä syönyt yhtä mahtavia blinejä kuin Saslikissa, niiden koko ja kuohkeus on jotakin ylimaallista. Saslikissa on 27.2. asti bliniviikot, suosittelen lämpimästi jokaiselle! Lennart, olisitko kiinnostunut lähtemään kanssani joku päivä blineille?

Karvatakit tuntuvat pitävän edelleen pintansa, yllättävää kyllä. Ne kun tuovat jokaiselle vähintään kymmenen lisäkiloa... Mäkin näytän ihan Barbamamalta tuo takki päällä, tai oikeastaan vielä enemmän varmaan Barbapörröltä. Karvainen, epämääräinen pötkylä. Toisaalta, väliäkös sillä? Pahemmalta näin talviaikaan näyttää selvästi alipukeutunut ihminen, mulla ottaa ihan luista ja ytimistä nähdä jonkun vetelevän tuolla tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Yhtä järkyttävä näky olin kyllä itsekin tällä viikolla, jouduin töihin heti Suomeen paluuta seuraavana aamuna töihin, enkä ehtinyt hakea talvivaatteita vintiltä. Kyllä siinä mummot tuhahtelivat mun kahlatessa sporapysäkille lenkkarit jalassa collegehousuissa ja ohuessa takissa. Mutta sentään pipo päässä, hanskat kädessä ja viltiksi verrattava huivi ylävartalon ympärillä. Eivätkä nilkat vilkkuneet, käytän villasukkia!

Mun tietokone alkaa vedellä viimeisiä. Pohjassa on joku pullistuma, kone pitää ihmeellistä kimeää vaimeaa vinkunaa ja näyttö muuttuu sinertäväksi jos läppärin yläkannen reunoille koskee. Akun kestokin on korkeintaan tunti. Tämä päivä kuluu siis varmuuskopioiden, josko huomenna lähtisi sitten omppukaupoille.

Kunniamaininta sille, joka keksii tälle kuukaudelle vielä kolmannen B-mama-otsikkoehdotuksen!