Puun takaa

The Tallest Man on Earth - I won't be found

Tiistai ei ole mikään tyypillinen pitsapäivä. Eipä pitsakaan ole mulle mitään tyypillistä ruokaa, joten jos ei tänään, niin koska sitten?

Mä teen aina elämänmakuista pitsaa. Just nyt mun elämä on värikästä ja mehevää, mutta pohjimmiltaan karvasta ja katkeraa. Kokonaisuus on kuitenkin täyteläinen. Kaikki on vähän vinksin vonksin, pitsaa ei ainakaan ole kasattu niin kuin pitäisi.

Tiistaipitsan pohjalla on rucola-rypäleensiemenöljy-sitruunankuori-valkosipulisilppuseos, joka on kuullotettu ja keitetty nopeasti kasaan eräänlaiseksi kastikkeeksi. Portsalutjuustoa paloina, halkaistuja miniluumutomaatteja, hieman emmentalraastetta ja taideteos on valmis. Maistuu muuten Etelä-Italialle. Pari sardellia päälle, niin voisi melkein kutsua Tranin makuiseksi pitsaksi. Minähän tiedän tasan tarkkaan miltä Tranissa ruuat maistuvat.

Pitsan aveccina kirsikkakolaa puun takaa. Ihan vain siksi, koska en enää muistanut, miltä se maistuu.

dobré ráno

Periaatteessa mä saisin nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Arkisin urheat raksamiehet aloittavat takapihan räjäyttelyn ja vielä äänekkäämmän räksytyksen jo seitsemältä - kesällä! Jotenkin siihen metelinpuutteeseen säikähtää näin viikonloppuna, eikä yksinkertaisesti osaa pysyä peiton alla. Ihan kuin kesälomalla ei voisi tehdä muuta kuin nukkua.

Viikonloppuisin mulla on aikaa tehdä ja syödä aamupalaa. Jos sää sallisi, nauttisin sen parvekkeella. Nyt tuuli on niin navakka, että salaatit ja katkaravut lentäisivät tiehensä. Onneksi lähes yhtä hyvä aamupalaseuralainen kuin aurinko ja raitis ilma, on Avara luonto. Se on melkeinpä ainoa ohjelma, jota muistan katsoa televisiosta.

Mikä riemu huomata Iltasaatanan palanneen. Hyvä keino kiertää mun huonosti sujuvaa iltapäivälehtien klikkihuorausotsikkoboikottia. Kaikki muuthan tiesivät tästä comebackista varmaan jo viikko sitten.

I'm just looking for my stallion

Alexa Wilding - Stallion

Hihkuin onnesta päästyäni lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen ratsaille. Mä olin tosi innokas heppatyttö ala- ja yläasteen, mutta vakiotallin lopettaminen tappoi mun motivaation. Uutta tallia ja uusia kivoja hevosia kun ei raaskinut etsiä. Viiteen vuoteen en ollut edes rapsuttanut hevosta, ennen lauantaipäivää.

Jotain traagista oli tapahtunut mun hevosvapaiden vuosien aikana. Ratsastushousut olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, ja saappaat kutistuneet pohkeista niin, että eivät solahtaneet jalkaan. Syytän tästä neljän vuoden korkokenkätreeniä. Erittäin huono saapaskorvaaja löytyi valkoisista converseista. Voin kertoa, että nilkat ovat mustelmilla, seuraavalle kerralle pitänee soveltaa toisenlaiset kengät.

Tänään oli ravintolapäivä. Mä olen vaikka kuinka monta kertaa aikaisemmin aikonut mennä, mutten ole muistanut ehtinyt ajallaan. Nyt tuli oikein kutsu, joten käytiin tutustumassa Kahvila Huishaisin valikoimaan. Käytiin kääntymässä omalaatuisissa kyläjuhlissa, jonka jälkeen Kehräämön Tehtaaseen brunssille. Bloggari unohti toimenkuvansa ja oli ahne, eikä jaksanut asetella ruokaa kuvauskelpoiseksi. Siksi kuvassa on epämääräinen kasa kaikkea.

Ratsastusmuistot verestin itseäni peräti vanhemmalla vetreällä ruunalla, mutta se etsimäni orikin löytyi tallista. Tosin se oli shetlanninponi ja vain vuoden ikäinen.