Pari kivaa

Herätessäni eilisen rumatyhmäpäiväni saamaan palautteeseen, tajusin, että ehkä mulla todellakin on tapana ruikuttaa. Jos ei suoraan, niin vähintäänkin rivien välistä. Siksi halusin tehdä tämän postauksen kuluneen viikon muutamasta kivasta tapahtumasta.

Kummitädiltä oli jäänyt synttärilahja ajallaan antamatta, joten hän tahtoi viedä mut syömään. Mulla oli suunnattomia vaikeuksia syödä spagettia ilman lusikkaa. Muistan kuinka vaikeaa oli aikoinaan opetella syömään sen lusikan kanssa, ja nyt ilman lusikkaa sai miettiä, miten se oli onnistunut silloin ennen. Jälkkärin basilikajäätelö oli jotain uskomattoman hyvää, mulle ei tulisi mieleenkään käydä yhdistelemään mitään yrttejä jäätelön kanssa. Onneksi jollekin on tullut, olisin muuten yhtä makuelämystä köyhempi.

Kävin näyttämässä Pikkuleijonille käsimerkkejä kultajuhlissa. Leena sai napattua kuvankin! Mulla oli aluksi kamala ikäkriisi kun katsoin sitä ympäröivää ihmismassaa, näin helposti kolmannesta rivistä varhaisteini-ikäisten päiden yli lavalle, mä olen liian vanha tänne! Ikäkriisi helpottui sangen pirteän, äitini ikäisen naisen tultua eteeni kovaäänisesti kekkaloimaan.

Äidistä puheenollen, hän kävi tänään tuomassa mulle tuliaisia. Viininpunaiset housut on kummitellut mun mielessä erään unen johdosta kohta kaksi vuotta, nyt mullakin on sellaiset. Koska viininpuna tuli jo housuissa, itse viinin oli kuulemma oltava valkkaria. Victoria's Secretin Body Mistit ovat huippukeksintö, miedompi vartalotuoksu on tiettyihin tilanteisiin hajuvettä käytännöllisempi. Iltalehti oli kuulemma "tarttunut jostain mukaan", koska äiti ajatteli, että artikkeli lempipelaajasta saattaisi kiinnostaa mua. Mun äitini on niin ihana, tietää mistä tytär tykkää.

Eilisen peruuntuneet kahvitreffitkin sujuivat mukavasti tänään. Suurimmat kiitokset hyvälle seuralle, mutta kahvilan ilmapiirikin vaikutti onnistumiseen positiivisesti. Mä päätin skipata tänään sekä aamupalan että lounaan voidakseni ottaa kahvin oheen suosiolla sekä suolaista, että makeaa. Tollaiset hyytelömarjahedelmäherkut on mun heikko pala. Ne ei ole mitään erityisen hyviä tai makeita, mutta silti mun on aina pakko ottaa joku tuontapainen mikäli niitä on saatavilla. Vaikka kuinka olisi tarjolla mitä tahansa leivoksia ja suklaakakkuja... Kai mua houkuttaa se raikkaus.

Saturday the 11th

Moby - Natural Blues

Tänään on ollut kunnon rumatyhmäpäivä. Mä keikuin hereillä vielä kolmelta yöllä, koska perjantaipäivän aikana tuli juotua kolmatta litraa kahvia. Kofeiini on oikeasti yksi maailman parhaimmista  julmimmista kidutusmuodoista, se estää jopa loistavat unenlahjat omaavaa ihmistä tehokkaasti nukkumasta. Ja kun mä heräsin puoli kahdeksalta kofeiinikrapulassa.. Väsytti ja olo oli huono, vaan kroppa ei jaksanut yksinkertaisesti nukkua.

Mun päivän ohjelmaan kuului ensi viikon asujen miettiminen ja sovittaminen. En kuitenkaan saanut vastapestyjä hiuksiani käännettyä minkäänlaiselle kampaukselle, eikä yksikään asukokonaisuus näyttänyt hyvältä mun päällä, ei edes boyfriend-farkut ja valkoinen t-paita, maailmanhistorian yksinkertaisin asukokonaisuus. Peilikuva vain irvisti, ja kertoi, että oletpas ruma tänään. Kiitos. Kävin viisi kertaa olohuoneessa katsomassa kelloa, ennen kuin aivoni rekisteröivät kellonajan muistiin pidemmäksi aikaa kuin sekunniksi. Varttia yli kaksitoista, ruoka-aika.

Koska olin jo ehtinyt ymmärtää, että tänään ei onnistu mikään, päätin tehdä jotain mahdollisimman yksinkertaista ja epäterveellistä ruokaa, joka ei epäonnistu koskaan. Tein katkarapupastaa. Ylisuorittamiseksihan se meni, normaalin 8 minuutin sijasta kastikkeen tekeminen kesti lähes kolminkertaisen ajan. Hyvä ruoka, parempi mieli-ajatusmaailma mielessäni yritin kuullottaa, maustaa, sekoittaa ja keittää kokoon niin viimeisen päälle ja millintarkasti. Lisäksi, kun ruoka pitää aina asetella kauniisti, lisätä koristuksia, napsia sata kuvaa... Olin entistä kiukkuisempi alettuani ahmimaan jäähtynyttä annostani - ja vielä sen jälkeenkin. Yleensä ruoka parantaa pahan päivän, mutta tänään se vain pahensi asiaa.

Seuraavaksi ajattelin lähettää kaverille makuuhuoneen sisustuselementistä kuvan. Vahingossa se meni äidille, jonka vastaus oli luokkaa "kylläpä oli somia kuvia!" Henkisesti äiti pitää mua varmaan kymmenen vuotta todellisuutta nuorempana, onneksi en häpeä itseäni ikinä.
Rumatyhmäpäivä kulminoitui mun muistaessa sopineeni kahvitreffit kaverin kanssa - ja aikaa tapaamiseen olisi vartti. Mahdoton yhtälö, alasti ei voi (saati kehtaa) mennä, mutta kun mikään vaate ei näytä hyvältä päällä. Mä osaan tehdä huolellisen pikameikin kahdessa minuutissa, mutta tällaisena päivänä olisin saanut ripsivärit leviämään luomille ja jämähtämään permanenttitussin lailla. Lisäksi juotu kahvi olisi pahassa tapauksessa tiennyt kahvikrapulapäivää myös sunnuntaille... Itkua sopertaen soitin neuvoa-antavan puhelun kaverille, joka sentään ymmärtäväisenä ehdotti tapaamista huomiselle. Sain huokaista helpotuksesta - ehkä sunnuntaina onnistuisi.

Onneksi huonot päivät eivät ole jokaviikkoisia, edes -kuukausittaisia tuttavia. Mä pukeudun takaisin pyjamaan, kääriydyn vilttiin ja alan katselemaan jotain pääntyhjentävää ohjelmaa. Kuten vaikka Pulttiboisia.

Kun saa kimaltaa

Äitini, tuo kokematon internet-käyttäjä, tarvitsi apua nettikauppatilauksen kanssa. Samalla mä päätin käyttää Asoksen (vai Asosin?) alennusmyyntejä hyväkseni, ja tilata niin överin uudenvuodenmekon että diskopallo romahtaisi kateudesta maahan.

Yleensä oon aika huoleton ostosteni kanssa, ostan sen mikä vaikuttaa kivalta. Tällä kertaa mulla oli poikkeuksellisen tiukat kriteerit: ei mustaa (mulla on ainakin 10 mustaa mekkoa), vähintään t-paitahihat (sattui pieni vahinko ja olkapäät eivät oikeastaan olisi olleet edustuskelpoiset) ja kimalteet paljetteja, ei glitteriä (mikään ei ole raivostuttavampaa kuin joka paikkaan tarttuva glitteri.) Varmaan on sanomattakin selvää, että kun alkaa diivailla ja esittää vaatimuksia, ei ansaitse alennettuja tuotteita. Koska olin ehtinyt saada niin tarkan vision ja fiksaation paljettimekostani, sellainen oli pakko kaivaa vaikka sitten kiven alta. Ja löytyihän se sopiva!

Harmi vaan, että kyseinen (kerran-kaksikäyttörätiksi) hilskatin kallis mekko ei ihan ehtinyt hellään huomaani uudeksi vuodeksi. Mulla ei ole ikinä kestänyt Asos-tilauksen kanssa näin kauan. Aina silloin, kun tarvitsisin jotain tiettyä johonkin tiettyyn tilaisuuteen... Kai kaupan päässä oli alennusmyyntikiireitä. Se ei siltikään poista sitä tosiasiaa, että mekko on tosi kiva, vaikkakin turhan säkenöivä. Se ei välttämättä sovi joka kissanristiäisiin. Ehkä Talviklassikon jatkobileisiin sitten?

Mä kävin tänään metsästämässä meikkivoidetta. Pitkästä aikaa, mulla ei ole varmaan yli vuoteen ollut meikkivoidetta! Mä olen maailman huonoin arvioimaan sävyjä, joten istun aina suosiolla suoraan tuoliin ja annan myyjän etsiä sävyt, joita sitten kokeillaan. Meikkivoide taittaa mun kasvoilla aina liikaa joko punaiseen tai keltaiseen, tai sitten se muuttuu iholla epämääräisen väriseksi päivän mittaan. Tuntia myöhemmin poistuin liikkeestä ilman meikkivoidetta, mutta erikoisen muotoinen huulipuna mukanani. Mä kun en koskaan kehtaa lähteä kaupasta ostamatta mitään.