Perunahaaste

Mun faktapostauksessa ilmoittamani perunan ostamatta jättäminen herätti paljon paitsi sensuroitua vihaa, myös pyynnön tehdä ruokaa siitä välttelemästäni perunasta. Mähän pystyn ihan hyvin syömään perunaa, muut hiilihydraatit vain maistuvat mulle paremmin. Ei siis mitään syytä olla tarttumatta haasteeseen.

Koska keskiviikko alkaa koolla, se on kalapäivä. Mä tein balsamico-hunajamarinoitua lohta ja timjamilohkoperunoita. Vuohenjuustosta en ole vieläkään päässyt yli, joten se pääsi vaihteeksi osaksi salaattia. Kuvat ovat auringonlaskun värittämiä, mun ruokailu venyy usein vuorokauden viimeiselle neljännekselle.

Esitellään samassa postauksessa feta-pinaattipiirakka, jonka tein eilen kisakatsomoevääksi. Katsoin serkun kanssa näiden MM-kisojen ensimmäisen kokonaisen otteluni, aika hyvin intohimoiselta jääkiekkofanilta... Kyseinen piirakka on kotoisin niinsanotusta selkärangan reseptiarkistosta, ja tehdään aina näppituntumalla. Ikinä en ole mitannut raaka-aineita, vaan aina olen vetänyt silmät kiinni sinne päin-tyylillä. Silti piirakka onnistuu taianomaisesti joka kerta!

Min mamma

Sunnuntaina saatiin juhlia niin äitienpäivää kuin äidin syntymäpäivääkin. Olen aina todella kiitollinen, kun äidin synttärit osuvat äitienpäivän kanssa päällekkäin. Pääsen helpommalla reissaamisen ja lahjomisen kanssa. Tänä vuonna lahjat annoin jo viikolla, joten kukkien vienti ja kerääminen sai riittää itse juhlapäivänä.

Meillä ei ole koskaan ollut erityisiä äitienpäiväperinteitä. Äiti ei ole saanut vuodesta toiseen aamupalaa sänkyyn (sehän sotkisi!) tai kukkia (nehän kuitenkin kuihtuisivat!) Joskus ollaan käyty syömässä, useimmiten pysytty kotona.

Me grillattiin. Musta tuntuu, että äidin luona grillataan koko ajan. Ainakin aina silloin kun mä olen kylässä. Äidin kannattaisi kutsua joskus Timo Jutila syömään, musta tuntuu, että heillä saattaisi olla yhteisiä mieltymyksiä. Mähän ehdotin brunssia Tehtaalla Orimattilassa, mutta niin äiti kuin hänen miesystävänsäkin tyrmäsivät idean.

Käytiin myös Myrskylässä lainamummolassa, ja suvun haudoilla. Mun äidinäiti on kuollut vuosia sitten, joten mamman miesystävän äiti on ollut hyvä korvike. Ei mikään perinteinen pullantuoksuinen lempeä muori, vaan todella topakka ja suorasanainen täti! Erehdyin kerran menemään hänen luokseen revityissä farkuissa, ja hän tuputti rahaa ja shoppailuseuraa, jotta lapsiparka voisi ostaa ehjät housut. Opin kerrasta, ja nykyään katsonkin tarkkaan mitä puen päälle Myrskylään mennessä.

Kiekkomasennus

Lätkän MM-kisat alkoivat Suomen osalta tänään, ja mun kiinnostus on huipussaan. Jokainen blogia pidempään seurannut tietääkin, että jääkiekko on mulle erittäin lähellä sydäntä. Tänä vuonna joukkue ei sytytä, siellä on yhden, ehkä jopa amputoidun käden sormilla laskettava määrä mulle mieluisia pelaajia. Muutenkin nämä olympiavuoden MM-kisat tuntuvat aika turhilta ja väkisinvedetyiltä. Miten maajoukkuehoopoilusta jaksaa innostua uudestaan vain parin kuukauden tauon jälkeen?

Yleensä mä olen tehnyt kunnon kisakatsomoeväät lätkäpeliä varten, useimmiten maaotteluissa vielä vastustajamaan ruokakulttuuria kunnioittaen. Olen katsonut Kanada-pelejä vaahterasiirappijäätelön kanssa, Ruotsi-otteluita lihapullia syöden, ja vastustanut Sveitsiä fondue-padan äärellä. Latvia-peli olisi antanut mahdollisuuden esimerkiksi kuminajuuston ja manna-jälkiruuan tekemiseen. No minä tein kanakeittoa. Jännittävää. Ja kun kävelin peilin ohi, huomasin, että mun tänpäiväiset kotiröntöt ovat keltaiset shortit ja sininen toppi. Oikeasti, Suomi pelaa avausotteluaan ja mä olen puketunut Ruotsiksi.

Pieni kontrasti saattaa esiintyä mun änäri- ja MM-kiekon katselemisessa. Kun Minnesota teki noin seitsemän aikoihin tänään aamuyöstä maalin, mä päästin ilmoille muutaman kovaäänisen kirosanan ja heitin koristetyynyn päin vaatekaappia true badass-elkein. Kun Latvia teki tasoitusmaalin, totesin kutakuinkin jaa ja Suomen aloittaessa ylivoiman, ajattelin että nyt on hyvä hetki tiskata. Ja Huhtalan myllynpoikasen jälkeen päätin lähteä äidille. Ehkä se innostus syntyy vielä. Väkisin en aio yrittää.

Loppukevennyksenä hauska Latvia(kin)-aiheinen vitsi olympialaisten ajalta: 10 More Medal Events for Sochi Olympic Hockey

The “Best Performance (Non-Player Category)” Event, Silver: Ted Nolan

Before being hired by the Buffalo Sabres in November, Nolan was working as the coach of Latvia’s national team. Months later, many fans were probably surprised to realize that he’d kept that job. But he guided the tiny nation to its best finish ever, including a playoff win over favored Switzerland and a near-upset of Canada in the quarterfinals. If he can do this much with a roster that only had one NHL player, imagine what he can do in Buffalo, where he has like three.