Random facts

Leikin pienenä, että perunamuusi on peltoa, johon painelin haarukalla vakoja ja istutin muuta ruokaa niihin vakoihin. Ja ruualla leikkiminenhän oli kiellettyä.

Teatterissa, elokuvissa yms. haluan istua aina kaverini oikealla puolella. Tietenkin tässä käydään keskustelu "Kumman paikan sä haluut? - Ihan sama.." jonka jälkeen voin huoletta ottaa paikan ystävän oikealta puolelta, mulle kun se ei todellakaan ole ihan sama. En tiedä, onko kukaan koskaan havainnut mun tota tapaa. Jos ihmisiä on enemmän, voin istua myös keskellä, mutta jonkun tutun on pakko olla siinä vasemmalla puolellani.

Olen ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu. Useimmiten sattuu. Ihme kyllä en ole vielä koskaan kokenut luunmurtumaa. Muuten onkin jääty auton alle, puolihukuttu ja pannutettu mitä omituisimmissa paikoissa. Puhumattakaan uskomattoman absurdeista tilanteista, joihin olen joutunut osalliseksi.

Rakastan rommia, mutta Captain Morgan on kenties ikuisella boikottilistalla. Jokainen NHL:ää jenkkilähetyksellä katsova ymmärtää varmasti miksi. Se mainos ansaitsisi kaikki maailman ärsyttävyyspalkinnot. Haluan ne merirosvomainokset takaisin!

Olen jo vuosia nähnyt painajaisia mullevipilvestä. Katson unessa säätiedotusta, jossa mullevipilven ilmestymisestä/lähestymisestä kerrotaan, mutten ikinä ole sitä unessa kohdannut, joten en tiedä tarkalleen millainen pilvi se on. Mullevipilvi ei koskaan ehdi havaittavaksi asti, koska herään jo pilven maininnan jälkeen mielettömän ahdistuneena ja itkuisena. Googlettelen aina toisinaan unenpöpperössä, josko joku muu tietäisi kauheasta mullevipilvestä jotakin.

Käytän puhelimessa autocorrectia, ihan jo pelkästään sen elämääntuoman huumoriarvon vuoksi. Olen esimerkiksi kutsunut ystäväni syömään täytettyjä paperikoneita, kerroin Patrick Kantaäidistä ja miettinyt, että Mymmelillä olisi taas pian NATO-lähettilään aika.

Selityksiä

Blogi on kärsinyt koko syksyn aikana huomattavasta hiljaisuudesta, joka on korostunut näin marraskuun aikana. Ellei jopa räjähtänyt käsiin totaalisesti. On siis selittelyn paikka.

Viimeisen puolen vuoden aikana osa mun sisäelimistä (ei, yllättäen maksa ei ole yksi niistä) on yrittänyt jättää irtisanomisilmoituksia, toistaiseksi tuloksetta. Viime viikot onkin eletty aika tiiviissä liitossa sairaalan kanssa. Mä en kirjoita kuitenkaan sairausblogia, joten en omasta oireilustani aio sen enempää avautua.

Myös mun elämäntilanne on muuttunut radikaalisti. Olen joutunut poistumaan mukavuusalueiltani, mikä on tuonut elämään niin hyvää kuin huonoakin. Vapauden määritelmän on saanut päivittää. Käsite koti on muuttunut, elämä on enää vain hyvin niukasti Lahteen sidottuna. Kovaa hintaa tästä joutuu maksamaan ja monta päivää vaihtaisin pois. Mutta eteenpäin mennään vielä.

Lisäksi, mä olin aina pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana. Viime aikoina olen saanut paljon rakentavaa palautetta, joka on saanut mut pohtimaan omia kirjoitustaitojani ja ylipäätään mielekkyyttä bloggaajana. Mä kun voin ilmaista itseäni muutenkin kuin kirjoittamalla, esimerkiksi puhumalla suoraan läheisilleni. Kerran vielä olin idealisti, nyt tuntuu, että en saa raavittua kasaan edes täytepostausta. Hittoon tekosyyt valokuvaamisen mahdottomuudesta hämärän aikaan, mä olen vain huono.

Kirjoittaminen kun joskus oli mun henkireikä, nyt se tuntuu toisarvoiselta. Mä en ole koskaan halunnut miellyttää massaa, joten julkinen bloggaaminen tuntuu jopa ironiselta. Mä en miellytä edes pientä prosenttia lukijoistani. Miksi kerjään tahallani turpaan provosoimalla ilkeitä anonyymeja, päivittäin? Tulevaisuus määrittää kohtalon.

Maailma on rotta

Mun alkuperäinen suunnitelma loppuviikolle oli käydä vain katsomassa Jokerit-SKA-peli, mutta Helsinkiviikonlopuilla on tapana venyä. Mä ehdin toista kuukautta jahkailla mennäkö Atomirotan levynjulkkarikeikalle vaiko ei, ja lopulta en keksinyt yhtään hyvää syytä olla menemättä. Niinpä mä venytin visiittiä perjantaille, ja suuntasin Tavastialle.

Sanalla sanoen huikean keikan jälkeenkin hengailtiin kaveriporukalla Tavastialla pilkkuun asti. Kivaa oli, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt yhtä kivaa iltaa. Jostain syystä seuraavana päivänä ei ollut enää yhtä kivaa. Niinpä mä venytin visiittiä sunnuntaille...