Molemmat lempisormukseni ovat vanhoja, naarmuisia, suvun perintöä, ja juurikin siksi niin rakkaita. Pronssinen kissasormus on kummitädin vuosikymmeniä sitten hetken mielijohteesta teettämä. Vaikka mä puhdistan sen päivittäin, siinä näkyy vuosien naarmut ja vihreä patina, jota en saa irti sitten millään. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin pidän kissoista. Harmi, että pronssi on materiaalina sellainen, joka värjää mun sormea vihreäksi, enkä raski kisusormusta ihan päivittäin käyttää.
On my fingers
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Molemmat lempisormukseni ovat vanhoja, naarmuisia, suvun perintöä, ja juurikin siksi niin rakkaita. Pronssinen kissasormus on kummitädin vuosikymmeniä sitten hetken mielijohteesta teettämä. Vaikka mä puhdistan sen päivittäin, siinä näkyy vuosien naarmut ja vihreä patina, jota en saa irti sitten millään. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin pidän kissoista. Harmi, että pronssi on materiaalina sellainen, joka värjää mun sormea vihreäksi, enkä raski kisusormusta ihan päivittäin käyttää.
Kronberget
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Vaikka tuuli kuin tunnelissa, mä sinnittelin pitkän pitkän aikaa rantakivillä, katsellen meren kuohuja, iloiten välillä vilkkaavasta auringosta. Ja koska seikkailun ei tarvinnut päättyä taloille, kiivettiin koko Kruunuvuoren huipulle. Ja laskeuduttiin alas lähes pystysuoraa kalliota öljysataman aidassa roikkuen.
Hiuspäivitystä
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Mä yritin tuloksetta metsästää Oiva Toikan Uhuu-pöllöä tarjouksesta. Väinö kommentoi sitä kuuden huntin perunaksi, kun sitä vielä nettikuvastosta etsin. Ja musta kun se olisi ollut niin kiva. Onneksi jääkaapista löytyy sattumalta peruna, Väinö lupasi luoda mulle siitä vastaavan pöllön.
Sen sijaan aurinkopuuteri löytyi! Koin lievän järkytyksen kuullessani, että mulle tutusta ja mieluisasta Guerlainin aurinkopuuterista on useampia sävyjä - mulla on ollut se brunettien versio tähän asti. Koska vanha aurinkopuuteri vetelee viimeisiään, päätin antaa mahdollisuuden blondiversiolle. Mua vartenhan se on lanseerattu. Mukaan lähti myös pirteä keväthuulipuna, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa.
Ja ne hiukset... Niistä tuli erittäin hyvät! Kirkkaammat, kiiltävämmät, lyhyemmät ja tuuheammat - ainakin joksikin aikaa. Tajuton tuuli ja takatalven lumitihku vaan tekivät tuhojaan, enkä saanut hiihtää loppupäivää kivalla tukalla. Hyvää kevättä vaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)