Sympaattinen Regatta on yksi lempikahviloistani Helsingissä. Kahvinkeitin on jäänyt tarkoituksella Lahden kotiin, kahvia tulee lipiteltyä lähinnä vain kylässä tai töissä. Tänään kahvihammasta alkoi kolottaa, joten päätettiin reippailla Regattaan. Reippailla ja hypellä, aikuinen ihminen saa osakseen yllättävän paljon paheksuvia katseita ja tukahduksia kävellessään katukiveyksellä, pompatessaan tasajalkaa halkeamien yli ja hypellessään vain valkoisilla suojatien viivoilla.
Regatassa käy vain käteinen, tämä saatiin aiemmin tänä vuonna Väinön kanssa kokea lähes karvaasti kun taskussa oli vain pankkikortti. Henkilökunta kuitenkin vippasi kahvit ja pyysi maksamaan seuraavalla kerralla, jonka iloisesti yllättyneenä teimmekin.
Kahvisiepoille paikka on paratiisi. Santsikuppi ei irtoa puoleen hintaan tai ilmaiseksi, vaan santsaamisesta maksetaan! Koska sää oli mainio, pihalla keinutuolissa raski kiikkua tuntikaupalla. Ja sitä kahvia kului niin, että yöunille saa sanoa näkemiin.
Mulla on koko päivän soinut päässä Unbreak my heart - M.A. Nummisen äänellä. Armon paikka saisi mun puolestani koittaa hiljalleen.
