Papermeals

Ihailen ihmisiä, joilla on pitkäjänteisyyttä näpertelyyn. Itsekin tykkään näperrellä sitä sun tätä, mutta se pitkäjänteisyys puuttuu. Aloitan ties mitä projekteja, mutten saa koskaan niitä valmiiksi. Lopputulos on prosessia tärkeämpää, ja kun mielenkiinto loppuu, keskeneräinen projekti x hautautuu laatikoiden syövereihin.

Tuorein näpertelevä ihailun kohteeni on australialainen yelldesign, joka tekee slow motion-tekniikalla paperianimaatioita ruuanvalmistuksesta. Paperiaterioita on tällä hetkellä viisi erilaista, ja uusi animaatio ilmestyy kerran viikossa. Paperiateriat valmistetaan paperiraaka-aineista paperivälineillä. Ihmettelen miten liemenkin voi keittää paperista?



Lisää Papermeals-animaatioita löytyy yelldesignin Vimeo-sivulta

Maailman kaunein museo

Eremitaasi on kuulunut Pietarinsuunnitelmiini jo vuosia. Mä olen haaveillut päivästä Eremitaasissa, vaeltaen salista toiseen, museon avaamisesta sen sulkemiseen. Aina on joko aika tai seura pistänyt vastaan. Tällä reissulla pääsin jo itse museoon asti, mutta kiersin lopulta vain noin kymmenesosan valtavasta kompleksista.




En tiedä teistä muista, mutta mun mielestä museoista otettujen kuvien massajulkaiseminen on ehkä pikkaisen epäkorrektia. Siksi pyrinkin keskittymään yksityiskohtiin ja Talvipalatsin rakenteisiin. Puitteet ovat upeat, ollaanhan Rastrellin barokkipalatsissa. Kaikki on koristeellista ja mahtipontista, oven kahvatkin. Eremitaasissa valokuvaaminen oli sallittua kaikissa pysyvissä näyttelytiloissa. Väliaikaisnäyttelyissä vihaiset vahtimummot kävivät jopa poistelemassa kuvia kielletyistä kohteista museonkävijöiden kameroista.

Eremitaasin vessat ansaitsevat erityismaininnan! Kävin kahdesti eri vessoissa, niitä siivottiin usein ja lattiaa myöten. Paperia oli. Koukkuja takeille ja laukuille oli. Ei mikään itsestäänselvyys Venäjällä.

14-vuotiaan Viktorian taulu, jonka joku valitettavasti ehti ostamaan nenäni edestä.

Sana 'Eremitaasi' on johdettu suoraan ranskan sanasta 'ermitage', erakkomaja. Erakkomaja, ei ainakaan yhtään yliampuva nimi tuolle taidekompleksille. Alunperin Eremitaasilla tarkoitettiin Talvipalatsin hovimuseota, nykyään Eremitaasi koostuu kuudesta rakennuksesta ja lähes 3,2 miljoonasta taide-esineestä. Nähdäkseen jokaisen pinta-alaa tampattavaksi riittää 230000 neliömetriä. Vastikään on päivitetty vanha laskelma, että jos jokaista Eremitaasin teosta katsoisi minuutin, saisi viettää museossa 17 vuotta.

Minä vietin museossa yli neljä tuntia, enkä turtunut taiteen määrästä. Sen sijaan opastettujen kiertolaisten määrä kello kolmen aikaan oli niin massiivinen, että piti lähteä seilaamaan väljemmille vesille Pietarin kaduille. Meidän kierroksemme kohtasivat juuri suosituimmissa saleissa.

HAM

Mä en sitten koskaan ole vinkkieni kanssa kauhean ajoissa. Kävin tänään katsomassa paljon kehutun, viimeistä viikkoa esilläolevan Ai Weiwein näyttelyn Helsingin taidemuseo HAMissa. Ja joo, tykkäsin. Ostin samalla vihdoin ja viimein kauan havittelemani Museokortin - mikäs parempi tapa tappaa tylsyys kuin museoreissu? Ei enää ikinä tylsäpäiviä!

Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija. Ja taiteilija ja aktivisti. Ai Weiwei uskaltaa luoda kriittisiä teoksia, jotka eivät miellytä Kiinan valtiota. Hän on saanut sakkoja, maastapoistumiskieltoja ja vankeusrangaistuksia, eivätkä nämä ole hiljentäneet taiteilijan protestointia. ArtReview on taannoin valinnut Ai Weiwein 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi, joten näyttely kannattaa katsastaa ihan vain nimenkin vuoksi.

Helsingin näyttelyn teemaksi taiteilija valitsi puun. Veistokset olivat vaikuttavan kokoisia, näyttelytilojen seiniä hallitsi velkakirjatapetti. Ai Weiwei uudelleenkäyttää monissa teoksissaan antiikkipuuta, jota uudistuva nyky-Kiina ei oikein pidä arvossaan. Taiteilija tuhoaa esineen käyttötarkoituksen, mutta antaa sille uuden muodon ja takaa sen pysyvyyden.

Äkkiseltään kauniilla ja viattomalla puukaapilla saattaa olla ruma tarina kerrottavana: se onkin roskakaappi, jonne kadulle jääneet lapset olivat kiivenneet kylmältä suojaan, sytyttäneet tulen ja kuolleen häkämyrkytykseen. Tragedia, jonka kiinalaishallinto yritti haudata maton alle, jonka taiteilija toi tietoisuuteen. Ai Weiwei näyttää keskisormea ruotsinlaivalle ja tanssii Gangnam Stylea. Esineet ovat ajatuksia herättäviä, merkityksellisiä, jopa hämmentäviä.

HAMin tiloissa on nyt näkyvillä myös nuoren Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely, joka päättyy sunnuntaina Ai Weiwein tavoin. Värikäs näyttely kertoo kuvitteellisesta paikasta, ehkä Ranskassa, joka ainakin selittäisi näyttelyn nimen. Karoliina Hellbergiä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi HAM-galleriassa, joka on omistettu suomalaiselle nykytaiteelle ja jossa näyttely vaihtuu aina seitsemän viikon välein.

Tänään oli päivä, jolloin harppasin mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Mä en esimerkiksi tykkää käydä yksin missään. Musta on kiusallista olla julkisilla paikoilla yksin, siellähän voi tulla vastaan vaikka joku paha ihminen, joka haluaa ilkeillä mulle... Tänään suljin silmäni kanssaihmisiltä ja poistuin yksin kotoa. Keskityin taiteeseen, en pelkäämiseen.

Ryhdyin myös toteuttamaan taidetta HAMin taidepajalla, kouluaikojen kuvistunnit kun aiheuttivat lievät traumat opettivat itseäni hyväksymään symmetriatajuttomuuteni ja taiteelliset lahjattomuuteni. Palaute ruotsinvärisestä teealusesta oli taidepajalla vain hyvää ja kannustavaa. Vaikka se oli yksinkertainen ja alakoulutasoinen... Poistuin HAMista ihmeellinen, kevyt hyvän olon tunne niskassani. Jälleen omia pelkoja haavoitettu itseään satuttamatta.

Fat cat

Kun venäläinen taiteilija Svetlana Petrova peri äitinsä läskin hyvinsyöneen ja hemmotellun Zarathustra-kissan, hän aloitti taideprojektin photoshoppaamalla kissaherransa klassikkoteoksiin. Zarathustra on kaikkialla: antiikin seinämaalauksissa, renessanssiklassikoissa, hollantilaisessa barokkitaiteessa, symbolistisissa teoksissa, tietenkin myös venäläisklassikoissa. Zarathustra tekee jo valmiiksi surrealisista maalauksista astetta surrealistisimpia.

Taidehistoriaa ja kissoja ehkä vähän liikaakin palvovana tykästyin nähdessäni oranssin kissalisän niin monessa suosikkiteoksessani. Monet'n lumpeet, Vapaus johtaa kansaa, Snijdersin linnut ja Raffaellon enkelit ovat päivittyneet kymmenkiloisella Zarathustralla. Kokosin postaukseen kaikki omat suosikkini Petrovan luomuksista.



Jatkuvasti kasvava galleria Zarathustrasta kuuluisissa tauluissa nähtävissä projektin kotisivulla, http://fatcatart.com/?lang=en

"Portrait of an Unknown Woman in Russian Costume and a Well Known Cat in a Vet Collar"

Kuvat: Fat Cat Art

Anatomical Collages

En tiedä onko anatomiasta kiinnostunut suorastaan perverssi ilmaisu, mutta sellainen mä olen. Vanha lääkiksen pääsykoekirja Galenos on ollut useamman vuoden mun suosikkeja (erityisesti sydänjutut) ja vanhat opetustaulut anatomiasta ovat varsin ihania.

Opetustauluihin pohjautuvat monet Travis Bedelin kollaaseista. Näin Bedelin taidetta vilaukselta vuosi-pari sitten, mutta vasta törmättyäni taannoin taideblogi Colossalin vanhaan artikkeliin minulle selvisi kollaasitaiteilijan henkilöllisyys.

Täyttämällä ehkä joidenkin mielestä karmivat anatomiataulut kukkasilla, perhosilla ja pikkulinnuilla tehdään täysin luonnollisesta vielä asiasta astetta luonnollisempaa. Tuon kaktuskallon tai kukkaiskeuhkot huolisin kotiini koska tahansa. Taiteilija on toteuttanut kollaasinsa perinteisellä leikkaa-liimaa-tekniikalla. Näistä voisi olla inspiraatiota tylsille vapaapäiville. Mikäli kaivan jostakin sisäisen taiteilijani esiin...