Epäonnekas onnenpäivä

Dädi toi eilen Mymmelin Helsinkiin. Samalla isäni suvaitsi ensi kertaa tulla katsomaan Helsingin kotiani. Harvinaiselle vieraalle oli pistettävä parasta mutta pientä pöytään. Tuorepaahdettua kahvia kliseisesti Costa Ricasta (mun uusin kahvirakkauteni) sekä kuningatarpavlovaa.

Mulle on älyttömän tärkeää tehdä aina kaikki tarjottava itse. Niinpä torstaiyönä vatkasin käsi vääränä pavlovapohjaa. Vain huomatakseni, että keltuaista oli lirahtanut joukkoon. Jonka jälkeen parin krampin tahdittamana uusi yritys. Vain huomatakseni, että tomusokeri on loppufinitokaputt. Koska tykkään soveltaa, ajattelin käyttää ruokosokeria. Kappas, valkoinen marenkipohja ei onnistu ruskealla sokerilla.

Epäonnenpavlovan tarjoiluvati oli päättänyt lähteä päivän aikana omille hiihtolenkeilleen. Asettelin sen ihan tavalliselle lautaselle, jolle se reunoja hipoen mahtui. Toinen kerros halkesi, joten pavlova jäi yksikerrokseksi. Ja liikatäytteiseksi, joka sekin keksi lähteä valumaan. Kiukkuisena roiskin marjat viritelmän pinnalle. Harkittu epäestetiikka on ratkaisu silloin kun mikään ei onnistu.

Perjantai oli kokonaisuudessaan niin katastrofaalinen, että ihmettelin suuresti kuinka kyseessä ei ollut se kuuluisa kuukauden kolmastoista. Niin kamala päivä, että Lennu oli työpäivän päätyttyä ovella vastassa oluen kanssa. Se sai jäädä jääkaappiin odottamaan seuraavaa pahaa päivää, isä tarjosi korvaavan oluen saattomatkalla rautatieasemalle St. Urho's Pubissa. Mua jäi mietityttämään, onko kyseinen paikka ollut presidentti Kekkosen kantapaikka juuri nimensä vuoksi, vai onko se uudelleennimetty siitä syystä että se oli Kekkosen kantapaikka. En uskaltanut kysyä.

Mutta Mymmeli... Se on nyt varmasti maailman onnellisin kissa! Saadessaan maata omalla ikkunalautatyynyllään ja katsella katuvilinää. Ja sängyn alla. Ja sohvalla. Ja jokaisessa auringonlaikussa. Heinäkuu lämmittää sentään sisätiloissa.

Strelka Bar

Ehdottomasti käymisen arvoinen rafla Moskovassa on Strelka Bar! Varsinkin näin kesäaikaan, toi terassi on mieletön! Terassilla saa nauttia sangen kansainvälisestä ilmapiiristä, ja nätistä näkymästä Moskova-joelle sekä Kristus Vapahtajan Katedraalille. Kyllä, the Pussy Riot-kirkolle.

Strelka Bar on arvostetun Strelka-instituutin arkkitehtiopiskelijoiden sivuprojekti, jonka kaikki tuotto menee lyhentämättömänä opistolle. Listalta löytyy todella paljon kasvisruokia, myös täysin vegaanista ruokaa. Ei todellakaan tyypillistä Venäjällä, jossa kasvisruoka on useimmiten tehty lihaliemeen, koska "ruuan pitää maistua." Ja kala ja kananmuna ovat vihanneksia.

Tonne terassille kehtaisi mennä pelkästään juomaan (kai nyt jos nimikin jo kertoo että bar), mutta olin kuullut kehuja paikan fuusiokeittiöstä, joten päätin pyhittää Strelkan perjantailounaalle. Pääkokki oli työskennellyt vuosikaudet Ranskassa Michelin-ravintolassa, eikä Strelka tarjonnut mitään tylsää pubiruokaa! Mä söin kampasimpukkasalaattia, melkein joka ateria koko reissulla koostui simpukoista.

Kansainvälisen paikan palvelu oli huomattavasti rennompaa ja asiallisempaa kuin perivenäläisissä kuppiloissa. Plussaa myös englanninkielisestä menusta, mulla ei ole aavistustakaan mikä on esimerkiksi viiriäinen tai harjus venäjäksi. Kielitaidottomuuden takia moni herkku saattaisi jäädä maistamatta, ja itse koen aina todella vaivaannuttavaksi pyytää henkilökuntaa kääntämään ruokalistaa. Usein sielläkään päässä ei kielitaito riitä.

Strelka Barille pääsee helpoiten Kropotinskaja-metroasemalta, kulkemalla Katedraalinpuiston poikki kirkon eteen ja nousemalla sillalle. Strelka Bar sijaitsee kirkolta sillalle katsottuna oikealla puolella joen penkalla, ensimmäisten sillansivua kulkevien rappusten kohdalla.

Back to reality

Venäjä jätti jälkensä, yhdenkään reissun jälkeen mulla ei ole ollut näin tyhjä olo. Tyhjän lisäksi äärimmäisen stressaantunut, joku meni siis pieleen. Lomanhan pitäisi rentouttaa ja ladata kaikki akut. Veikkaan, että kaksi reissua liian lyhyellä toipumisajalla ovat mun herkälle mielelleni liikaa.

Arkeen on palattava. Töissä on käytävä. Eteisen lattialla odotti maanantaipäivänä vino pino laskuja, jotka on nyt maksettava. Ruokakaapit pitää täyttää ja kaivaa sieltä selkäytimestä jälleen ruuanlaittotaito. Tekisi mieli melkein tilata siivooja. Kirjastostakin pitäisi lainata opiskelua täydentävää materiaalia. Ja pari enemmän tai vähemmän hömppää romaania, jottei oma aika unohtuisi.

Tänään on ollut ankea, harmaa ja sateinen päivä. Tyypillinen vapaapäivä siis. Ulos ei huvita mennä sen enempää kuin on pakko. Siksi voi pyhittää leipomispäivän, sillä tekosyyllä, että mun teki mieli kesäkurpitsapiirakkaa. Ja sillä syyllä, että odotin tänään vieraita tulevaksi. Mutta paha sää karkotti heikäläisetkin. Ei se mitään, jää enemmän mulle!