Mulle on älyttömän tärkeää tehdä aina kaikki tarjottava itse. Niinpä torstaiyönä vatkasin käsi vääränä pavlovapohjaa. Vain huomatakseni, että keltuaista oli lirahtanut joukkoon. Jonka jälkeen parin krampin tahdittamana uusi yritys. Vain huomatakseni, että tomusokeri on loppufinitokaputt. Koska tykkään soveltaa, ajattelin käyttää ruokosokeria. Kappas, valkoinen marenkipohja ei onnistu ruskealla sokerilla.
Epäonnenpavlovan tarjoiluvati oli päättänyt lähteä päivän aikana omille hiihtolenkeilleen. Asettelin sen ihan tavalliselle lautaselle, jolle se reunoja hipoen mahtui. Toinen kerros halkesi, joten pavlova jäi yksikerrokseksi. Ja liikatäytteiseksi, joka sekin keksi lähteä valumaan. Kiukkuisena roiskin marjat viritelmän pinnalle. Harkittu epäestetiikka on ratkaisu silloin kun mikään ei onnistu.
Perjantai oli kokonaisuudessaan niin katastrofaalinen, että ihmettelin suuresti kuinka kyseessä ei ollut se kuuluisa kuukauden kolmastoista. Niin kamala päivä, että Lennu oli työpäivän päätyttyä ovella vastassa oluen kanssa. Se sai jäädä jääkaappiin odottamaan seuraavaa pahaa päivää, isä tarjosi korvaavan oluen saattomatkalla rautatieasemalle St. Urho's Pubissa. Mua jäi mietityttämään, onko kyseinen paikka ollut presidentti Kekkosen kantapaikka juuri nimensä vuoksi, vai onko se uudelleennimetty siitä syystä että se oli Kekkosen kantapaikka. En uskaltanut kysyä.
Mutta Mymmeli... Se on nyt varmasti maailman onnellisin kissa! Saadessaan maata omalla ikkunalautatyynyllään ja katsella katuvilinää. Ja sängyn alla. Ja sohvalla. Ja jokaisessa auringonlaikussa. Heinäkuu lämmittää sentään sisätiloissa.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.