Lempieläimiä

Kirahvi on mun lempieläin, koska ne ovat pitkiä ja hoikkia mitä mä en ole. Olen myös syvästi kateellinen kirahvien silmäripsistä, ja voisin vaikka ajelluttaa pään kaljuksi jos vain saisin joltakulta vapaaehtoiselta kirahvilta ripset. Ripsenpidennykset ei aja samaa asiaa, niiden kanssa oli tuskallista käydä suihkussa. Tosin kirahvit eivät kyllä mun tietääkseni käy suihkussa... Kirahvirakkautta kunnioittaaekseni mun oli pakko ostaa nämä Ted Bakerin safarihenkiset kuoret puhelimeen. Jos ei tykkää kirahveista, niin tosta kuoresta löytää Nooan arkillisen verran eläimiä, jos jaksaa vaan tarpeeksi kauan katsoa. Minä ainakin jaksan!

Blogin perusteella musta saa varmaan sellaisen kuvan, että pukeudun käytännössä aina mekkoon tai vähintään hameeseen, ja saatan olla itserakas, jopa narsistinen, sillä minulla on vähintään kerran viikossa postauksessa kuva itsestäni. Herää kysymys, kuinka realistisen kuvan blogin edes pitäisi pitäjästään antaa? Hulmuhelmat 24/7 kun ei ole totuus musta, enkä oikein suostu tota narsismikorttiakaan allekirjoittamaan (edes tervettä sellaista.) Jollakin ihmeen kaupalla mulle vaan putkahtaa mieleen hameenkäyttöpäivinä ottaa itsestäni räpsy kahdessa sekunnissa peilin kautta tärisevällä käsivaralla, iPhonen laatukameralla. Tänään jäähallille katsomaan historian koomisinta nelosketjua, juurikin tuossa hameessa. En ota kantaa onko hame kuinka sovinnainen jääkiekonseuraamisunivormu, jos mä olen menossa sinne toiseen kotiin, mä tahdon tuntea oloni kotoisaksi enkä miettiä mitä muut miettivät mun vaatteistani. Olen seurannut Jokereita jopa valkoisessa pitsimekossa ja 15-senttisissä koroissa. Silloin kyllä syystäkin sai osakseen kummastuneita katseita.