Milloin viimeeksi?

Milloinkohan viimeksi? Olen juuri nyt itsestäni suorastaan sanoinkuvaamattoman ylpeä. Mä suoritin tehtävän näkymättömältä tehtävälistaltani, tehtävän, joka on odottanut suoritetuksi tulemista varmaan lähemmäs kaksi kuukautta.

Mulla on suhteellisen paljon siveltimiä, joten puhdistusvälit pääsee aina venymään. Kun on siveltimet joka viikonpäivälle, niiden likaantumista tuskin ehtii havaita. Joka kerta, kun mä olen saanut puhdistettua siveltimet, lupaan itselleni tehdä sen vähintään joka toinen viikko. Ja kuinka usein pystyn noudattamaan omia lupauksiani?

Käytän puhdistamiseen Marseille-saippuaa, koska luin joskus, että se on hellävarainen varsinkin aitokarvaisille siveltimille, mutta poistaa tehokkaasti myös rasvaisen lian. Varmaan joku erityinen siveltimienpesuspray ajaisi asian vieläkin paremmin, mutta vanhoista tavoistaan on hankalaa päästä eroon. Oon niin kiintynyt tohon isoon kissanpäällä koristettuun saippuakimpaleeseen. Sitä paitsi, vanhassa vara parempi. Tota saippuaa käytettiin kun mummoani lapsena kylvetettiin pihavannassa keskellä Karjalan korpia.



Nyt kaikki siveltimet paitsi näyttää, myös tuntuu ihan kuin uudelta. Eikä projektiin mennyt kuin 15 minuuttia! En ihan ymmärrä itseäni, miten on niin vaikea itseisnapata niskasta kiinni ja putsata ne sudit vähän useammin. Pitää alkaa varmaan liimailemaan post it-muistutuksia joka paikkaan. Ja post it-muistutuksia siitä, että muistaa katsoa ne muistilaput... Siveltimien pesuhan on jollain askeettisella tavalla puhdistava kokemus, kun näkee likaisten meikkivanojen piirtävän kuvioitaan lavuaariin. Menee heittämällä ainakin kuppauksen edelle, kun puhdistavia kokemuksia rankataan.