En edes muista, milloin viimeksi olisi ollut tällainen tilanne, etteikö vähäunisuus raastaisi. Olen jo vuosia kärsinyt vakavista uniongelmista. Univelkalistani mitattaneen kuukausissa.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että 24-tuntinen vuorokausi ei ole minua varten. Tuntuu, kuin eläisin jossakin yli 36-tuntisessa rytmissä. Mulle on mahdotonta mennä nukkumaan joka ilta samaan aikaan ja herätä vastaavan säännön mukaisesti aamuisin. Lukemattomia ovat ne päivät, jolloin olen kulkenut kuin horroksessa saatuani unen päästä kiinni vasta puoli tuntia ennen herätyskellon pärähdystä. Jos nukun yhdet hyvät yöunet, seuraavia on turha odottaa seuraavana päivänä.
Unettomuuden lisäksi mua on viime vuodet riivanneet toistuvat painajaiset. Ennen painajaisen näkeminen oli varma merkki siitä, että kuume oli nousemassa. Nykyisin painajainen vierailee useamman kerran viikossa. Uni sekoittuu myös helposti todellisuuteen, olen kantanut leipäveitsen sänkyyn, rakentanut bunkkerin pahvilaatikoista ja herännyt kauhuun ruumishuoneen laverilta vain tajutessani makaavani pimeässä kylmällä kylpyhuoneen lattialla.
Melatoniini toimi joskus ehkä viikon plaseboefektin turvin. Vahvempia lääkkeitä en ole uskaltanut kokeilla, sillä tiedän olevani helposti addiktoituvaa tyyppiä. Unilääkkeiden kanssa olisi varsin nopeasti musta tie kuljettavana. Eipä niitä yksikään lääkäri ole toisaalta edes ehdottanut kun tätä uniongelmaani olen muiden käyntien yhteydessä avannut. Uniongelmiani on vähätelty, mun mielestä on järkyttävää, että nyky-Suomessa terveydenhoitoalan ammattilainen voi antaa neuvoksi käyt vaan nukkumaan, kyllä se uni tulee jos annat sille mahdollisuuden, et ole vain yrittänyt.
Positiivista unettomuudessa on ollut se, että olen bileissä aina loppuun asti pystyssä, se pikkutuntien maailmanparantaja, eikä jatkojenjatkojenjatkot seuraavana aamuna yhdeltätoista ole mikään haaste. Voin viettää yöt änärin parissa ja jatkaa samoilla silmillä aamuluennolle. Kahden-kolmen päivän valvominenkaan ei ole ollut mahdollisuus. Lopulta aina jossain vaiheessa energiavarastot ehtyvät ilman sen suurempia ennakkovaroituksia. On pitänyt rukoilla, ettei se tapahdu kesken työvuoron.
Nyt karanteenissa olen nukkunut silloin, kun nukuttaa. Nukun kahdet, noin neljän-kuuden tunnin unet, joiden välissä on 12-20 tuntia valveillaoloaikaa. Enkä ole aikoihin tuntenut oloani yhtä levolliseksi! En hyöri ja pyöri, havahdu jokaiseen rasahdukseen tai ylipäätään tietoisesti heräile kesken unen. Herään levänneenä. Sääli, että joskus pitää vielä palata arkeen, ehtiä luennoille kello 8:15, mahduttaa kaikki toiminnot kahteenkymmeneen neljään tuntiin.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.