Niin siinä vain kävi, monivuotisesta matkailudepiksestä on selvitty. Tunnen taas palavaa halua uimaan vesiputouksiin, nukkumaan riippumattoon, kulkemaan paljain jaloin, syömään ostereita ja mustekalaa varpaat rantahiekassa tai hortaa hiljaisuuden sisäpihoille. Haluan nähdä tähtiä kaukana kaupungeista, istua nuotion ääressä ja antaa viikonpäivien menettää merkityksensä. Kynnyskysymyksenä on ollutkin koko ajan miten matkustaa.
Olen aina ollut naurettavan eurooppakeskeinen matkailija. Siinä missä joku toinen tuntee elävänsä parasta aikaa Balilla keinujonossa, toinen yrittäessään saada taksia Manhattanilta ja joku toinen vielä Australian rannikoilla auton takaboksissa, mä viihdyn kreikkalaistyylisen teatterin katsomossa pohtien, mitä tarinoita nämä kivet ovatkaan kuulleet vuosisatojen aikana.
En koskaan pitänyt itseäni reili-ihmisenä. Minua kiinnostavat kiskot vievät itään. En ole tuntenut suurta paloa rinkan kantamiseen tai hostellidormeissa ja asemalla yöpymiseen, hirveällä kiireellä reissaamiseen ja kiskojen paahtamiseen kilometrikaupalla. Katsella aseman ympäristöä kymmenen minuuttia junanvaihdon yhteydessä ja kutsua sitä kohteessa käymiseksi.
Sitten koin ahaa-elämyksen: interrailin ei tarvitse olla suuri seikkailu. Voin käyttää junaa ja muita julkisia vain matkustusvälineenä. Eläkeikäinen isäni, joka on muutenkin junaillut pitkin maailmaa, otti ja repäisi lounais-Euroopan kierroksen toissa kesänä, eikä tinkinyt tippaakaan mukavuudesta. Minäkin voin yöpyä vaikka luksushotellissa, mikäli mieleni niin tekee. Päätöstä vauhditti myös aamuinen havaintoni: saisin vielä 27-vuotiaana halvemman nuorisoreililipun! Olin luullut, että mut on jo vuosia laskettu interrail-kirjoissakin entisiin nuoriin. Niinpä ensi kesänä reilataan!
Meidän piti matkustaa ainejärjestön kanssa Peloponnesoksen niemimaalle Nemean kisoihin juoksemaan alasti antiikin kreikkalaiseen tyyliin. Vaan lyhyemmän matkan ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen jo varhain helmikuussa, eikä 7,5 kilometrin juoksu ole houkutellut. Varsinkaan tällä polvella. Oli siis keksittävä varasuunnitelma.
Aion matkustaa Balkanin kautta Thessalonikiin, Meteoran kautta Ateenaan, Argo-Saronilaisten saarten läpi Peloponnesoksen niemimaalle, lautalla Italiaan ja lopulta Napolin, Rooman, Milanon ja Venetsian kautta Wieniin, missä meillä on vaihtariporukan kanssa tapaaminen kymmenen vuoden jälkeen. Välipysähdykset ja suunnitelman muutokset ovat erittäin todennäköisiä, kun mieleltään tuuliviiri on tekemässä tätä matkaa. Paluu kotiin tapahtunee Kööpenhaminan kautta. Meillä jäi jutut vielä kesken.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.