Pikkumustavalkoinen

Mä heräsin tiistaina varhain aamuyöstä johonkin hyvin pelottavaan kelmeänväriseen valoisaan pilveen. Se himmeni ja syttyi aina välillä, ja mua pelotti se hyvin paljon vaikken uskokaan ufoihin tai muihin. Mä käänsin selän ikkunalle ja puristin silmät kiinni, mutta silti se valo karmi mua enkä meinannut saada enää unta koko yönä.

Tiistaina mä sain kokea maailman isoimman lahjapaperiturhautumisen joululahjojen metsästyksen lomassa. Mä olisin halunnut jotain kivaa mustavalkovoittoista lahjapaperia, vaikka sellaista norjalaisvillapaitakoristeista. Tiedättehän, lumitähtiornamentteja, pistejonoja, siksak-kuvioita sun muuta. Eihän sellaista kukaan ole keksinyt painaa, ja mulla oli lähes mahdoton tehtävä löytää kaikkien disneyoksennus-miljoonaväripapereiden joukosta joku siedettävä mikä ei täysin tärvää mun kaunispaketti-ideaa. Sitten vielä ne jonot. Jonotin itselleni myös junalipun Turkuun, maailman viimeistä Stogereissua kun ei voi jättää kokematta. Onneksi ymmärsin ostaa ennakkoon, koko juna on jo kuulemma loppuunmyyty. Mä ajattelin, että selviän ihan kolmessa minuutissa, ja voin ihan hyvin lähteä kotihousuissa ja uggeissa käväisemään tossa lähisokkarilla. No se käväisy venyi kilometrijonojen vuoksi, ja kanssashoppailijat saivat paheksua "jonkun maalaisjuntin" pukeutumista. Anteeksi kaikki.

Illasta mulla oli Teerenpelin kanta-asiakaspikkujoulut. Johanna yritti väkertää mun hiuksiin kampausta, ja huolehti myös mun ruokkimisesta. Mua hämmästytti lähinnä miksei kievinkana ole suomeksi kiovankanaa, ja miten kerrostettuihin hiuksiin voi olla niin mahdoton saada nuttura aikaan. Olen maailman huonoin kampaamoasiakas, mullahan oli maailman helpoin työ vain istua siinä kun toinen luovutti hermojaan kiukutteleville pinneille. Mun suuresta juhlamotivaatiosta kertoi myös se, että annoin Johannan päättää mitä laitan päälle, meikkiä myöten. Oma osuus oli saada tukan jälkeen kaikki muu valmiiksi noin kymmenessä minuutissa, siitä kertovat myös mulle tavanomaista huonoa laatua laaduttomammat kuvat Teerenpelin vessasta.

Kun kuningasidea on pitää pikkujoulut arkipäivänä, juoman sijaan on parempi nauttia ruuasta. Mä en ole koskaan aiemmin suostunut ymmärtämään, kuinka hyviä latva-artisokat ovat. Itse juhlallisuudet olivat mukavat, pöytäseurue oli suurilta osin ennestään tuttua, silmänruokaa oli ja meidän pöydästähän se juhlavuoden kanta-asiakaskin valittiin. Eikä kyseessä ollut allekirjoittanut.

Bonne Étoile

Lukijan toivomuksesta meikkipostaus ja jonkun valtakunnan tutoriaali Diorin Bonne Étoile-paletilla. Tein ensiksi toiseen silmään meikin, jollainen on mulle ominta arkeen juuri tuon paletin väreillä, ja toiseen meikin paletin kaikilla väreillä. Mä en ole ammattimeikkaaja, ja mun tekniikat saattaa poiketa niistä juuri sinun omaksumistasi, mutta jokainen tyylillään.
Silmänaluset on tummemmat kuin seinät Muumien Mörön makuuhuoneessa, koska aamun pikkutunneilla pelattiin Chicagossa Flyersia vastaan (Emeryn vajaa paluu...) Kulmakarvaihokin kärsi eilisillan nyppimisestä, mun tweezermanit eivät enää ole mitenkään terävät. Meikkipohjanhan olisin voinut tehdä, mun iho on hirveässä kunnossa tällä hetkellä, mutta enpäs osannut taaskaan ajatella loppuun asti.
Pahoittelen myös postauksen toteutusta, mä en ole vieläkään saanut tietokonettani huollosta, joten kuvien muokkaus muulla kuin Flickrin focus-reunasumentimella on mahdotonta. Sävyerot, tärinä, sumeus ja kaikki muukin jännittävä kuvissa johtuu puhtaasti siitä, että luonnonvalo vaihteli suuresti auringonlaskun ollessa meikkaushetkellä käynnissä. Ja kun laatuluokkakin on puhelin...

Pöydällä kaikki, mitä käytin meikeissä:
- Dior 5 Couleurs 384 Bonne Étoile-luomiväripaletti
- Dior 5 Couleurs 004 Mystic Smokys-minipaletti
- Dior Crayon Khôl 090 Noir-rajauskynä
- Diorshow Iconic Waterproof-ripsiväri
- Kynäsivellin, kulmasivellin, litteä sivellin ja isompi häivytyssivellin

Swatchasin käteen Bonne Étoilen sävyt: vasemman yläkulman lämmin ruskeanvihreä, oikean yläkulman hopeankimalteleva samppanjansävy, oikean alakulman himmeän satiininen vaaleanvihreä, vasemman alakulman metallinen petrooli, ja keskustan lämmin ruskea.

Levitin vaaleanvihreää koko liikkuvalle luomelle, ja samppanjasävyä silmän sisänurkkaan. Kynäsiveltimellä ja keskustan ruskealla hahmottelin kaatuneen V:n eli niinsanotun V-varjostuksen silmän ulkonurkkaan ja levitin samaa väriä kulmasiveltimellä rajaukseksi alaluomen ulkonurkkaan.

Häivytin V-varjostuksen pyörivillä siveltimenliikkeillä. Lisäsin valkoista kulmaluulle sekä häivyttämään luomivärien rajaa. Mä tykkään käyttää enemmän mattaisia sävyjä korostusväreinä, jonka takia tuo syrjähyppy toiseen palettiin. Laitoin kerroksen ripsiväriä ja valmis.

Toiseen meikkiin käytin Bonne Étoilen jokaista sävyä. Levitin sisänurkkaan vaaleanvihreätä, keskelle samppanjaa ja ulkonurkkaan petroolinsinistä. Luomivakoon kapea varjostus kulmasiveltimellä ja ruskeanvihreällä, jonka yläpuolelle ja alaluomelle hieman lämmintä ruskeaa.

Häivytin sävyt toisiinsa, ensin liikkuvan luomen, sitten varjostukset. Lisäsin jälleen valkoista korostamaan kulmaluuta, ja rajasin yläluomen ohuelti aivan ripsien tyvestä. Taivutin ripset ja lisäsin pari kerrosta ripsiväriä. Hajamielisyyksissäni lähdin käymään ruokakaupassa eriparisilmineni, ihme kyllä kukaan ei tuntunut katsovan kummallisesti. Ehkä ne hämmästelivät hiljaa mielessään.

Something borrowed, something blue

Mä olen edistynyt! Asun nykyisessä asunnossani kolmatta vuotta, ja vasta viime viikolla sain lisättyä aina puna-valko-mustaa väriteemaa noudattaneeseen olohuoneeseeni myös sinistä. Mä olen varmaan Lahden suurin tricolor-rakastaja (vaikka pukeutumisessahan se ei näy) joten toi äitin tunteella ompelema verho sopii mulle kuin jätskipaketti pakastimeen. Niissä on värimaailman lisäksi vaikka mitä muutakin mulle mieluisaa, kuten postimerkkejä ja -leimoja, lentskareita ja tähtiä. Jenkkimeiningillä. Koska mä oon hc-luokan mainonnan uhri, mun oli pakko ostaa tollanen väriävaihtava kynttilä. Sukulaisen mielestä mulla on liikaa kynttilöitä aina palamassa ja koko kotini vaikuttaa rahvaanomaiselta, mutta en suostu myöntämään.

Jos valittaisiin maailman epäonnistuneimpia käsityöihmisiä, olisin vähintäänkin perintöprinsessa (nimimerkillä puolessatoista kuukaudessa olen saanut neulottua n. puolet lapasen varresta, ja purkanut koko lapasen varmaan 12 kertaa...) Virkannut olen viimeksi 10 vuotta sitten, ja uhkarohkeasti halusin virkata säilytyskorin paitsi peittämään tv-tason takana roikkuvaa johtokatastrofia ja kätkemään erään pienehkön tavarakatastrofin, myös saadakseni lisää jotain sinistä mun tricolor-olkkariini. Jollakin ihmeen kaupalla sain aikaan epämuodostuneen löysän ja matalan kopan, jolla kissa tykkää leikkiä. Puolestatoista kilosta matonkudetta ei saanut tuon korkeampaa koria. Täytynee ostaa lisää kudetta ja toivoa, että toi pysyy edes puolittain kasassa.

Joulukuu on kohta puolessa välissä, ja musta on äärimmäisen kunnioitettavaa myös se, että mä olen saanut joulukoristeltua kotini. Mitään lumihiutaleita, tonttuja ja poroja mä en ikkunoihini teippaa, mutta joulupalloja sen sijaan... Ostin taannoin Ikeasta 50 joulupalloa, joten niitä riitti niin Aalto-maljakkoon kuin ovenkarmeihinkin. Toi kuusi on muuten varmaan 20 vuotta vanha. Kuvassa ainakin olen vähän vajaa (sic!) nelivuotias, ja kuusi on sama. Palloja lukuunottamatta mulla on harmittavan vähän joulukoristeita, korkokengän ja latvarusetin sain viime vuonna, köynnös on puolikalju armopala isältä. Ei tosin noin pieni kuusi paljoa koristeita kaipaa. Myöskään kuusen aiheuttamalle johtohelvetille en ole keksinyt mitään, anteeksi ja kärsikää asian kanssa! Eräs en-usko-ikinä-onnistuvani-projekti tuli muuten viime yönä valmiiksi: 30 enemmän tai vähemmän kaunista joulukorttia.
En ole saanut sitä punaista kuorta jolla saa lähettää joulukortteja halvemmalla, joten täytynee lähteä kovistelemaan postipoikia.