Something borrowed, something blue

Mä olen edistynyt! Asun nykyisessä asunnossani kolmatta vuotta, ja vasta viime viikolla sain lisättyä aina puna-valko-mustaa väriteemaa noudattaneeseen olohuoneeseeni myös sinistä. Mä olen varmaan Lahden suurin tricolor-rakastaja (vaikka pukeutumisessahan se ei näy) joten toi äitin tunteella ompelema verho sopii mulle kuin jätskipaketti pakastimeen. Niissä on värimaailman lisäksi vaikka mitä muutakin mulle mieluisaa, kuten postimerkkejä ja -leimoja, lentskareita ja tähtiä. Jenkkimeiningillä. Koska mä oon hc-luokan mainonnan uhri, mun oli pakko ostaa tollanen väriävaihtava kynttilä. Sukulaisen mielestä mulla on liikaa kynttilöitä aina palamassa ja koko kotini vaikuttaa rahvaanomaiselta, mutta en suostu myöntämään.

Jos valittaisiin maailman epäonnistuneimpia käsityöihmisiä, olisin vähintäänkin perintöprinsessa (nimimerkillä puolessatoista kuukaudessa olen saanut neulottua n. puolet lapasen varresta, ja purkanut koko lapasen varmaan 12 kertaa...) Virkannut olen viimeksi 10 vuotta sitten, ja uhkarohkeasti halusin virkata säilytyskorin paitsi peittämään tv-tason takana roikkuvaa johtokatastrofia ja kätkemään erään pienehkön tavarakatastrofin, myös saadakseni lisää jotain sinistä mun tricolor-olkkariini. Jollakin ihmeen kaupalla sain aikaan epämuodostuneen löysän ja matalan kopan, jolla kissa tykkää leikkiä. Puolestatoista kilosta matonkudetta ei saanut tuon korkeampaa koria. Täytynee ostaa lisää kudetta ja toivoa, että toi pysyy edes puolittain kasassa.

Joulukuu on kohta puolessa välissä, ja musta on äärimmäisen kunnioitettavaa myös se, että mä olen saanut joulukoristeltua kotini. Mitään lumihiutaleita, tonttuja ja poroja mä en ikkunoihini teippaa, mutta joulupalloja sen sijaan... Ostin taannoin Ikeasta 50 joulupalloa, joten niitä riitti niin Aalto-maljakkoon kuin ovenkarmeihinkin. Toi kuusi on muuten varmaan 20 vuotta vanha. Kuvassa ainakin olen vähän vajaa (sic!) nelivuotias, ja kuusi on sama. Palloja lukuunottamatta mulla on harmittavan vähän joulukoristeita, korkokengän ja latvarusetin sain viime vuonna, köynnös on puolikalju armopala isältä. Ei tosin noin pieni kuusi paljoa koristeita kaipaa. Myöskään kuusen aiheuttamalle johtohelvetille en ole keksinyt mitään, anteeksi ja kärsikää asian kanssa! Eräs en-usko-ikinä-onnistuvani-projekti tuli muuten viime yönä valmiiksi: 30 enemmän tai vähemmän kaunista joulukorttia.
En ole saanut sitä punaista kuorta jolla saa lähettää joulukortteja halvemmalla, joten täytynee lähteä kovistelemaan postipoikia.