Protesti aamutakkeja vastaan

Anonyymilukijalta tuli sangen erikoinen postaustoive. Se ei pelaa, joka pelkää, sanotaan ja annetaan palaa. Perversioihin tässä ei ihan mennä, mutta tilataan friikkileima otsaan.

Olen aina mieltänyt aamutakit sangen häiritseväksi konseptiksi. Aamutakin allahan voisi sinänsä hengailla vaikka alasti. Enkä tarkoita, että alasti aamutakin alla oleminen olisi jotenkin kiellettyä, mutta minä voin ihan rehellisesti myöntää mieleeni juolahtavan mitäköhän tolla on tuolla alla-ajatuksen nähdessäni aamutakkiin verhoutuneen ihmisen.

Jos sitä pitää tiukasti kiinni, tulee hirveä itsensäpaljastajaolo. Ainakin mä voisin kuvitella muutaman ihmisen (itseni mukaanlukien), saavan yhtäkkiä jostain syystä äkillisen mielenhäiriön ja tempaisevan aamutakkinsa tättärää-ääniefektin saattelemana auki, oli siellä alla sitten mitä vain. Tässä vaiheessa jokainen, joka joutuu toisinaan laskemaan mut kotiinsa, tatuoinee tulikirjaimin sieluunsa muistutuksen älä ikinä avaa Iidalle ovea aamutakki päällä.


Oma aamutakkini on päällä ärsyttävän painava. Lisäksi jos omistaa standardit alittavat raajat, kuten allekirjoittanut, aamutakin hihat raahaavat kutakuinkin maata ja pyyhkivät mukanaan pois paitsi pölyt, myös kaikki eteentulevat tavarat. Mulla kyseisen vaatekappaleen kotilöllöilyissä onkin korvannut täysin toi Cubuksen ylipitkä neule. Lämmin mutta kevyt, ja riittävän reilunkokoinen, jotta sen voi heittää niin arkiasun kuin kotihengailuvaatteidenkin päälle. Eikä hihat pääse imaisemaan itseensä yhtään mitään ylimääräistä!

Vuohenjuustomuffinssit ja jogurttijäätelö

Multa toivottiin reseptiä niin vuohenjuustomuffinsseihin kuin Ben&Jerry's-hypetyksen ohessa viittaamaani kotitekoiseen jogurttijäätelöönkin. Lauantai on hyvä päivä kaikelle herkuttelulle.


Mä syön kokonaisuudessaan paljon mieluummin suolaisia kuin makeita muffinsseja. Mulla on käytössä tollainen Tupperwaren silikoninen muffinssivuoka, johon taikina on juuri täydellisen kokoinen. Toimii kuitenkin varmasti myös muffinssipellillä ja paperisilla vuoilla.

2 dl kermaa
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
100 g eli puolikas pötkö vuohenjuustoa
1 valkosipulinkynsi
ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kerma ja kananmuna. Lisää jauhot, leivinjauhe ja suola. Puolita puolikas vuohenjuustopötkö, paloittele, ja lisää seokseen. Hienonna valkosipulinkynsi ja muutama ruohosipulinvarsi ja lisää seokseen.

Jaa taikina muffinssivuokiin. Paloittele loppu vuohenjuusto, ja painele/jätä kellumaan taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.



Jogurttijäätelöön ei kannata käyttää mitään rasvaton A+aspartaami-lirulirujogurttia, vaan kunnon paksua turkkilais-kreikkalaisjogurttia. Mä ostin omani Liidelistä, koska se on halpa, ja siellä ei ole parkkihallia. Olin yksin liikenteessä, ja parkkihalliin poikkurointi tuntui kerrassaan karmivalta ajatukselta. Tota voi varioida ihan oman maun mukaan millä tahansa marjoilla ja hedelmillä. Mä laitoin niitä, mitä pakastin soi.

4 dl paksua jogurttia
1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
n. 2 dl marjoja

Jäädytä metallikulhoa pakastimessa noin tunnin verran. Lisää jogurtti ja sokerit (minun tapauksessani suuruudenhulluun) kulhoon, ja sekoita sähkövatkaimella muutama minuutti. Kaada marjat joukkoon, sekoita kevyesti, ja vie kulho pakastimeen.

Sekoita aluksi n. 20 minuutin välein sähkövatkaimella niin, että sekoitat pinnalta kulhon reunoilta jäätyneen massan muuhun massaan. Vie kulho aina pakastimeen sekoituskertojen välissä.

Kun seos alkaa jäätyä, voit vaihtaa lusikkaan ja sekoitella harvemmin. Jossain välissä kannattaa myös huitaista sokeripussi lattialle, kuten minä tein. Imurointi on hyvä konsti kuluttaa tuota sekoittelujen välistä pakastusaikaa! Kokonaispakastusaika mulla oli vajaa kolme tuntia ja sekoitin viidesti, jäätelön tulisi olla notkeaa. Vatkaa massa vielä kerran täysin tasaiseksi ennen tarjoilua.

270314

Mä kärsin tänään selkeästi suuresta inspiraatiokadosta, en saanut otsikkoakaan aikaiseksi. Syytän tota nättiä ilmaa, se saa ajatukset harhailemaan välillä jopa liian kauas. Mulla ne ajautuivat Kap Verdelle, ja luultavasti eksyivät kokonaan paluumatkalla. Ei ole ainakaan vielä näkynyt.

Kaivoin kaapin levosta jälleen käyttöön vuosia sitten ostetun Topshopin croppineuleen söpöllä selkärusetilla. Toi on angoraa ja vaatii alleen paidan, missä on edes vähän hihaa. Muuten kutittaa enemmän kuin laki sallisi. Angoraneuleiden laatua haukutaan aika usein joka paikassa, mutta ainakaan mun yksilöstäni ei jää taakse leijailemaan karvavanoja.

Löin viime viikolla isäni kanssa vetoa, ja isä hävisi kirkkaasti. Hän oli sitten ravintolakeikan velkaa. Mä olisin halunnut Brondaan, mutta isä ei jostain kumman syystä suostunut lähtemään Helsinkiin yhden ruokailun takia. Ja koska mä en ole tottunut saamaan aina tahtoani läpi, pysyttiin ihan Lahdessa.

Mentiin lopulta Santtikseen koska siellä ei olla mukamas käyty pitkään aikaan. Päivän lounaana oli isän sanojen mukaan sössöä ja soppaa, joten tilattiin listalta. Ja koska kerrankin joku muu maksoi, mä tilasin pitkän kaavan mukaan. Alku-, pää-, ja jälkiruokaa. Mulla on pieni fiksaatio kaikkiin mereneläviin, joten mun oli niinsanotusti pakko ottaa kuhaa jonka oheen kuului tiikerirapuja. En ymmärrä miten kukaan pystyy ottamaan Santa Féssä selkeitä kuvia ilman salamaa, siellä on ihan hirveän hämärää! Varsinkin kun itse kuvaajan kädet eivät ole vakaudessaan ihan tarkka-ampujan luokkaa.