Gårdagen

Mä en ole meidän suvun ainoa jolla on italiafiilis! Eilen meillä oli taas äidin kanssa perinteinen, joskin nykyään sangen epäsäännöllinen viikoittainen kahvillakäynti. Koska äidillä oli bisneksiä Karismassa, mentiin sinne. Ja koska mä olin nälkäinen, päätettiin puolittaa pitsa Karisman Momentossa. On erittäin harvinaista, että mun äiti suostuu syömään pitsaa, joten hänelläkin oli pakko olla jonkinasteisia, vähintään väliaikaisia mieltymyksiä italialaisuuteen.

Koska mun kiinanruusu ei enää useista elvytysyrityksistä huolimatta herännyt henkiin, kodissa on pulaa kukkasista. Suunnittelin pyytäväni sukulaiselta pistokkaan satavuotiaasta perintökiinanruususta, mutta se on oranssi, eikä täten sovi sisustukseen. Nykykiinanruusut käsitellään kuulemma hormoneilla, jotka kiihdyttävät kukintaa ja hidastavat kasvua, eikä täten itse kasvi ole pitkäikäinen. Perintöhibiskus olisi ainakin täysin luomu... Väliaikaisratkaisuksi ostin karvareunustulppaaneja, punakeltaisina tietenkin!

En päässyt ihan perille siitä, oliko k18-jäätelö aprillipilaa vai ei, mutta päätin sellaisen kuitenkin ostaa jälkkäriksi koska ikäähän mulla riittää. Onnittelen sitä, joka pystyy vetämään lärvit ton kanssa, on nimittäin todella täyttävää jäätelöä. Mä jaksoin syödä vähän yli puolet puikosta.

Aprillipäivänä uhosin kovaan ääneen etten usko mitään koko tiistaipäivänä, mutta ei tarvittu kuin yksi viesti ja olin vauhdilla menossa katsomaan Beckhamien pariskuntaa Kamppiin. Onneksi tulin järkiini ajoissa (=kaverin sytyteltyä valoja mun päässä), enkä ehtinyt edes kaupunginrajojen ulkopuolelle. Aprillipäivä sai mut tänä vuonna.

Minä juon nyt kahvia

Huomenna mulla on ihan varmasti kahvikrapula. Mä aloitin kaksin käsin juomisen jo iltakymmeneltä, ja vuorokauden vaihtuessa oli niin järkyttävä olo, että piti nukkua parin tunnin yöpäikkärit. Puoli kolmesta viiteen valvomiseen pakotti Chicago-Pittsburgh. Milloinkohan mä saisin ihastella voittavaa joukkuetta?

Tänään aamu alkoi kampaajalla, vihdoinkin. Aamukampaajakäynnit ovat kivoja, koska sieltä saa kahvia. Tänään myös keksiä ja suklaata. Lisäksi saa olla hiukset laitettuna koko päivän, mä olen käsittämättömän käsi hiustenlaitossa. Tosin tuuli tuiversi mun kampauksen kun olin ehtinyt kampaamon ovelta noin sata metriä poispäin.

Sivuotsis on maailmalla jo ihan mennyt juttu, mutta siitä huolimatta mä leikkautin sellaisen. Koen sen jotenkin omaksi, ja onhan siitä yli vuosi aikaa kun mulla viimeksi on sellainen ollut. Hirveän pienellä säädöllä taas iso muutos ulkonäköön. Sivuotsis saisi nousta pinnalle uudestaan, musta tuntuu ihan että olisin pari vuotta jälkeenjäänyt. Tykkään silti.

Kampaajalta tie jatkui kahville isän kanssa. Jonka jälkeen haettiin pikkuveli koulusta - ja mentiin yllättäen kahville. Päätin viimeinkin myös syödä jotakin kahvin ohella, ja koska mulla on viime päivät ollut suuria italialaisia mielitekoja, valinta oli panini. Viisisataa milligrammaa kofeiinia tyhjään vatsaan kun ei ole mikään älykkäin vaihtoehto - saan syyttää pelkästään itseäni jos vatsahaava on tullakseen. Noin tunnin päästä pitäisi vielä kotonakin tarjota kaverille kahvia.

Mä en nuku ensi yönä.

Protesti aamutakkeja vastaan

Anonyymilukijalta tuli sangen erikoinen postaustoive. Se ei pelaa, joka pelkää, sanotaan ja annetaan palaa. Perversioihin tässä ei ihan mennä, mutta tilataan friikkileima otsaan.

Olen aina mieltänyt aamutakit sangen häiritseväksi konseptiksi. Aamutakin allahan voisi sinänsä hengailla vaikka alasti. Enkä tarkoita, että alasti aamutakin alla oleminen olisi jotenkin kiellettyä, mutta minä voin ihan rehellisesti myöntää mieleeni juolahtavan mitäköhän tolla on tuolla alla-ajatuksen nähdessäni aamutakkiin verhoutuneen ihmisen.

Jos sitä pitää tiukasti kiinni, tulee hirveä itsensäpaljastajaolo. Ainakin mä voisin kuvitella muutaman ihmisen (itseni mukaanlukien), saavan yhtäkkiä jostain syystä äkillisen mielenhäiriön ja tempaisevan aamutakkinsa tättärää-ääniefektin saattelemana auki, oli siellä alla sitten mitä vain. Tässä vaiheessa jokainen, joka joutuu toisinaan laskemaan mut kotiinsa, tatuoinee tulikirjaimin sieluunsa muistutuksen älä ikinä avaa Iidalle ovea aamutakki päällä.

Oma aamutakkini on päällä ärsyttävän painava. Lisäksi jos omistaa standardit alittavat raajat, kuten allekirjoittanut, aamutakin hihat raahaavat kutakuinkin maata ja pyyhkivät mukanaan pois paitsi pölyt, myös kaikki eteentulevat tavarat. Mulla kyseisen vaatekappaleen kotilöllöilyissä onkin korvannut täysin toi Cubuksen ylipitkä neule. Lämmin mutta kevyt, ja riittävän reilunkokoinen, jotta sen voi heittää niin arkiasun kuin kotihengailuvaatteidenkin päälle. Eikä hihat pääse imaisemaan itseensä yhtään mitään ylimääräistä!