Flu, you really got me!

Mä ehdin jo iloita, että tänä vuonna perinteinen kevätflunssa taisi eksyä matkalla! Pari kertaa se kevään aikana yritti nostaa päätään, mutta järeillä konsteilla sain sen taltutettua. Vuosi sitten flunssa vei sairaalaan asti, ja syksylläkin olin niin moneen otteeseen lenssussa, että olisi luullut yhden vuoden tarpeiden siinä täyttyneen. Vaan ei, sunnuntaina kuume ilmoitti olemassaolostaan ja eilen ääni särkymisestään.

Viime päivät onkin vietetty tiiviisti peiton alla, pukeutuen pyjamaan, ponchoon ja pörröisiin joulusukkiin. Yritin myös lohduttaa itseäni lohimakaronilaatikolla. Pasta on mulle äärimmäisen harvinaista herkkua, ja silloin, kun sitä saisi, luulisi sen maistuvan. Ei maistunut, tiedän tosissani olevani kipeä kun ruokakin on pahaa. Tänään luvassa tomaattikeittoa ja focacciaa, josko sillä onnistaisi...

Inhokkijuomaani aroniamehua on juotu useampi litra. Ja teetä. Ja hunajavettä. C-vitamiinillakin on yritetty vetää yliannostus. Tuloksia odotellessa!

24

Musta tuntuu että valtaosa ihmisistä on syntynyt maalis-huhtikuussa. Näin on ainakin mun omien kavereiden kohdalla, synttäreillä on saanut rampata harva se viikonloppu, ja Facebook-onnitteleminen on päivittäistä. Eilenkin oli juhlimisen vuoro, Suffan 24-vuotissynttärit! Lyötiin Johannan kanssa kielitaitoiset päämme yhteen ja kirjoitettiin kortti. Mun henkilökohtainen suosikkini on toi sinikeltainen onnentoivotus grönlanniksi.

Etkoiltiin ensin synttärisankarin luona lähemmäs neljä tuntia. Tarjolla oli kakkuja ja kuplivaa. Laulettiin myös kehittäviä kappaleita Singstarilla, kuten Poika saunoo, ja nautittiin naapuriviihteestä. Sen jälkeen Tivoliin juomaan ilmaiset skumpat, josta ilta jatkui isommalla porukalla viihtyisämpään paikkaan.

Eilen oli lähes hurrikaaniluokan tuuli, ja asukuvat menivät täysin säätämiseksi. Pahoittelut kaikille ohikulkijoille, jotka näkivät liikaa mun tehdessä varmaan viidesti Kesälesken metrotunnelit.

Sateenkaaritalo

Mä saan elää aina iltaisin noin vartin ajan sateenkaarien keskellä, mikäli aurinko niin suo. Kotiin ilmestyy lukuisia pieniä sateenkaaria, sohvaan, pöydälle, seiniin, kattoon ja lattialle. Ja sen vartin ajan koko koti näyttää paljon kauniimmalta, mitä se todellisuudessa on.

Söin tänään kanasalaattia. Tai oikeastaan kanaa salaatilla. Mä en yleensä marinoi salaattikanaa mitenkään, mutta nyt päätin kokeilla vähän vaihtelua, koska kaappiin oli kertynyt paljon erilaisia pippureita. Seuraavaksi pitää kehitellä joku lyömätön salaatinkastike, balsamico alkaa kohta jo tulla korvista ulos.

Mun viikonloppuprojektina on saada viimeinkin toi haaremeista kertova kirja luettua. Tökkiminen ei johdu itse kirjasta, teksti on hyvin jäsenneltyä, mielenkiintoista ja runsaasti kuvitettua. Huomaan vain, että asiat eivät jää mun mieleen, ja joudun kertaamaan asioita edeltävistä kappaleista. Kevätaurinko on tainnut tehdä jo ennestäänkin kohtalaiselle keskittymiskyvylleni tepposet.